Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen koulukurssi, jolle oli tietenkin päästävä Paven kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja treenasimme niin perusratsastusta kuin pohkeenväistöjä. Jotta emme varmasti olisi päässeet helpolla, saimme vääntää koulua nutturat tiukalla melkoisessa helteessä.
Alkuverryttelyn menimme pitkän kaavan mukaisesti. Ensin teimme muutamia pysähdyksiä. Pave jarrasi niissä melkoisesti vastaan, jolloin jarrutusmatka venyi. Sain Paven lopulta pysähtymään nopeammin, mutta rentoutta ei löytynyt. Pave jännittyi ja jäkitti vastaan, vaikka suostuikin pysähtymään nopeammin. Ravi- ja laukkaverryttelyssä hevoset pyrittiin saamaan liikkumaan itse ilman, että kuskit nyhertäisivät niistä jokaisen askeleen irti. Pavea saikin vähän nohitella, ja minulla hirtti välillä odotetusti pyytäminen päälle. Hetkittäin sain kuitenkin istuttua ja olemaan tuuppimatta Pavea. Hevosia nohiteltiin liikkumaan äänellä ja tarvittaessa raipalla, jotta niitä ei turrutettaisi pohkeisiin. Niitä kun tarvittiin pohkeenväistötehtävällä.
Pitkän alkuverryttelyn jälkeen ehdimme tahkota vielä pohkeenväistöjä oikealle. Teimme ne pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ideana oli väistättää hevosia sen verran kuin ne suosiolla menivät. Kun pakka levisi, piti hevosta ratsastaa pätkä ihan vain suorana eteenpäin. Tässä pääsi työskentelemään hyvin molemmilla pohkeilla. Väistöissä oikealle vasen pohje pyysi, suoristuksessa taasen hevoset ratsastettiin eteen oikealla pohkeella. Paven kanssa väistöpätkät olivat lyhyitä, sillä pakka levisi tiheään tahtiin. Muutama väistönkaltainen askel ja sitten olikin jo aika suoristaa ja hakea Pave takaisin kuulolle. Emme saaneet kovin mainittavia väistöaskelia eikä takaosa lähtenyt kunnolla mukaan. Väistöissä meillä onkin melkoisesti vielä työtä. Tehtävässä hyvää oli kuitenkin se, että pääsin käyttämään loogisesti molempia pohkeita ja ohjelmoimaan väistö- ja suoristuspätkien avulla Pavea yhdistämään väistöaskel etenemiseen. Parempiakin pätkiä mahtui mukaan eikä Pave hirveillyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut, vaikka mukaan mahtui jännittyneitäkin pätkiä. Itselleni teki kuitenkin hyvää tajua aina, kun oli aika mennä suoraan. Näin en jäänyt nyhertämään jo mönkään mennyttä väistöä, vaan tajusin nollata tilanteen suoristuspätkällä ja palata sitten takaisin väistön pariin.
Loppuravissa ei tehty kummempia. Yritin pitää Paven vielä hereillä, jotta se etenisi ilman minun varmisteluani. Helle oli verottanut vähän Paven intoa edetä, joten sain nohitella sitä vielä tässä vaiheessa. Loppukäynnit teimmekin maasta käsin talutellen. Tässä vaiheessa luikahdin aurinkoa pakoon vähän vilpoisampaan maneesiin. Näin kurssin ensimmäinen tunti oli ohi, ja jo nyt taskussa oli hyviä vinkkejä käytettäväksi.
