Talviturkille kyytiä

Perjantaina saimme viimein järjestettyä uittoreissun Äimärautiolle. Pakkasimme kuorma-auton täyteen, ja minun ratsunani oli yksi tallin uimamaistereista eli Hilima. Keli tarjosi aurinkoa ja hellelukemia, joten kaikki palaset olivat kohdillaan.

Purimme hevoset raviradan varikkoalueella ja kipusimme kyytiin. Tallustelimme lyhyen pätkän tietä myöten, kunnes pääsimme hevosreitille ja siitä pian jo uittopaikalle. Hilima oli kaikin puolin täydellinen uittokaveri. Se meni juuri sinne, minne pyysin eikä sitä tarvinnut nohitella. Ravasimme ja laukkasimme matalamassa kohdassa, jossa riitti vettä melkein polviin saakka. Sain myös heitettyä viimein talviturkkini. Tasapainoni petti ravipätkässä, jolloin molskahdin sulavasti Hiliman kylkeä myöten veteen. Paras putoaminen ikinä: ei sattunut ollenkaan ja samalla pääsi virkistäytymään. Yritin käydä syvemmällä kipuamassa Hiliman kyytiin, vaan lopulta jouduin turvautumaan punttaukseen. Sitä ennen kävin syvemmällä uimassa Hiliman vieressä mutkan. Olipa hauska kokemus sekin! Onneksi mukana oli myös hevoseton henkilö, niin pääsin Hiliman kyytiin takaisin.

Kävin tämän jälkeen vielä muutamia uimareissuja Hiliman selässä ja nauroin sydämeni kyllyydestä. Hilimakin tuntui nauttivan paahtavan päivän virkistyksestä. Kylläpä ne elämän kivat asiat voivat olla todella pieniä, mutta niin antoisia. Laukkasimme vielä porukalla rantavedessä ja taas sai virnistellä ja nauraa niin, ettei tosikaan. Reissu sujui kaikin puolin todella mukavasti. Olihan sitä kyllä jo ehditty odottaa ja pelätäkin, että se jäisi välistä. Vaan ei onneksi jäänyt. Hilima oli hieno merihevonen, mikä ei yllättänyt kyllä yhtään. Onhan se näppärä suomenhevonen, jolta näyttäisi sujuvan kaikki asiat kuin vettä vain.

Kuvista kiitos Sirpalle ja Iitalle!