Sennuleirin kolmas ja samalla ensimmäinen ekstratunti meni puomi- ja kavalettitunnilla, jonka menimme sateen takia taas maneesissa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja tunnin piti sama opettaja kuin päivän toisen koulutunnin. Ratsukseni sain 1996 syntyneen Retbis-ruunan eli Bissen. Ruuna on noin 165-senttinen ja osaava: koulussa se on heA ja esteillä aikanaan mennyt 130-ratoja.
Alkuverryttelyssä menimme käynnissä ja ravissa ympyröitä pyöritellen. Bissellä oli joustochambon apurattaana. Bisse ei aluksi oikein liikkunut, vaan sain nohitella sitä melkoisesti. Asetukset ja taivutukset eivät lähteneet alussa oikein mitenkään eivätkä ne ihan älyttömästi koko tunnin aikana edes parantuneet.
Ravissa tulimme pääty-ympyrällä kolmea puomia. Ensin siitä kohdasta, jonka pääsi hevosen tarjoamassa ravissa hyvin. Me Bissen kanssa saimme mennä aika sisäreunasta. Sitten tulimme puomeille vähän lyhyemmässä ja pidemmässä ravissa. Lyhyempi ravi ei hurjasti poikennut tavallisesta ravistamme, joten tulimme edelleen puomien sisäreunasta. Pidempää ravia sai hakea melkoisesti, ja lopulta pääsimme puomit noin keskeltä, ehkä aavistuksen ulompaa. Kääntämisessä sain muistaa ulkoavut ja olla roikkumatta sisäohjassa, sillä muutoin Bisse ei tietenkään päässyt ravaamaan kunnolla. Oli kiva huomata, että hölläämällä Bisse ravasi puomit paremmin.
Laukassa tulimme putkeen pitkällä sivulla ollutta yksittäistä puomia sekä pääty-ympyrällä ollutta yksittäistä kavalettia. Tässä vaiheessa Bisse alkoi herätä ja innostua puomeista ja pienestä kavaletista. Niinpä laukasta tulikin paras osuus koko tunnista. Bissen laukka alkoi pyöriä ja hetkittäin se pyöristyi hienosti. Johan siitä löytyi vähän virtaakin. Tällaisessa laukassa ponnistuspaikat puomille ja kavaletille löytyivät hyvin ja jos eivät olleet ihan optimaalisia, saattoi laukkaa lyhentää tai pidentää, jotta askeleen sai sopimaan. Kiva Bisse! Olipa kiva mennä, kun hevoseen viimein löytyi vähän otetta, ja tehtävä sujui molemmissa kierroksissa aika mukavasti.
Loppuravissa Bisse kipitti menemään, jolloin sitä sai toppuutella melkoisesti ennen tasoittumista. Vanha herra näemmä heräsi lopulta kunnolla, kun alkutunnista se oli vähän nukuksissa. Bisse vaati töitä, mutta palkitsi kyllä kivasti laukassa. Tunnin jälkeen löysin itseni lepertelemästä Bisselle. Taisin sitten tykätä siitä enemmän kuin mitä välillä selässä istuessa tuntui. Hauska ruuna se oli, vaikka ei mikään automaatti. Tosin sellaisen kanssa ne pienetkin onnistumiset tuntuvat niin kivoilta.
