sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kurkotuksia kuuseen

Sunnuntaina teki mieli tallille, joten kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti. Mielessäni pyörivät laukanvaihdot, joten päätin yrittää niitä tunnin aikana. Pave on viime aikoina väläyttänyt muutamia vaihtoja sileälläkin, joten toivon kovasti oppivani tekemään niitä sen kanssa ihan pyynnöstä.

Alkuverryttelyn menin kaikissa askellajeissa pitkin ohjin. Sain hyvin treenata istunnan käyttämistä muun muassa käännöksissä. Pave ohjautuikin aika mukavasti, mitä nyt laukassa lähti vähän kaatumaan sisälle kaarteissa. Sain kohtuullisesti korjattua tätäkin ilman täysin ohjaan turvautumista. Hurautin myös muutamat lävistäjät laukassa. Pave vaihtoi lennosta omasta halustaan vasemman laukan oikeaan, kun lävistäjä oli lopussa. Vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan se ei tehnyt. Liekö sillä sen verran vahvempi oikea laukka, ettei se koe vaihtoa tarpeelliseksi? Testimielessä hurautinkin vastalaukassa kentän ympäri. Hyvinpä se Pave laukkasi menemään ilman pulmia.

Ravissa tahkosin hyvän tovin vähän vaihdellen kolmi- ja nelikaarista kiemurauraa. Yritin notkistella Pavea, joka tuntui olevan vähän hyytynyt. Sain hetkittäin sitä hereille, mutta aika hiippailuun kuitenkin jäimme. Kaaret sen sijaan alkoivat sujua ihan mukavasti, vaikka kaarteet oikealle jäivät hieman takkuisemmiksi. Tulin kolmikaarista kiemurauraa myös laukassa ja tein vaihdot suoristuskohdissa ravin kautta. Pave hoksasi tehtävän idean aika nopeasti, jolloin ravin kautta tehdyt vaihdot sujuivat pääosin aika helposti. Välillä Pave yritti jäädä vanhaan laukkaan, jolloin jarrutusmatka venyi, mutta parhaimpina hetkinä saimme korjattua laukan parin raviaskeleen kautta.

Lopuksi halusin kokeilla vielä niitä vaihtoja. Valitsin reiteiksi laukkalävistäjät ja täyskaarrot. Arvelin niiden kertovan Pavelle, että suunta oli vaihtumassa ja sitä myöten toivottavasti myös laukka. Menin sitten itse tekemään vaihdosta liian ison numeron ja säätämään liikaa, jolloin Pave ei yhtään tajunnut, mitä hain takaa. Se lähinnä korkeintaan vähän kiihdytti, kun yritin kertoa sille vaihtoaikeista. Menin sitten kurkottelemaan kuuseen tämän asian kanssa. Ihan kuin muka osaisin kertoa hevoselle, että nyt on aika vaihtaa. Tämä toki onnistuu vaihtokonkarin kanssa, mutta Paven kanssa emme ole yhdessä vielä tällä tasolla. No, saimmepahan taas sangen vaivattomia vastalaukkapätkiä. Kentällä oli pari kavalettikorkuista estettä, jotka lopulta otin vaihtotehtävässä avuksi. Niiden avulla saimme tehtyä vaihdot molempiin suuntiin, joten tulipahan tehtävä tehtyä, vaikkakin apurattaiden kanssa.

Loppukäppäilyt menimme peltolenkin kautta. Olipa mukava mennä itsenäisesti. Vaikka aurinko paahtoi, eivät paarmat olleet vielä kunnolla heränneet tähän päivään. Vähän ehkä olimme molemmat Paven kanssa silti läkähtyneitä, kun mitään kovin lennokasta liikettä ei meistä irronnut. Tai no, minä ehkä soudan ja huopaan ihan ilman hevostakin. Laukanvaihdot pysyvät kuitenkin mielessä ja pitää toivoa niitä tunnilla aiheiksi. Pave selvästi ne osaa tehdä, joten seuraavaksi minun on opittava pyytämään ne siten, että ratsukin tajuaa.