Tämän viikon ratsastukset alkoivat keskiviikkona Artsin koulutunnilla. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tällä kertaa treenasimme pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, ympyröitä sekä vastalaukkaa. Ennen tehtäviä kävin kevyesti kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Tehtävät teimme kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla.
Ensimmäisenä tehtävänä teimme pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä keskihalkaisijalle saakka. Sille päästyämme pyöräytimme puoliympyrän, jatkoimme pienen pätkän pitkää sivua toiseen suuntaan, kunnes pyöräytimme vielä 20 metrin ympyrän. Pohkeenväistöt olivat tehtävän hankalin osa. Etenkin väistöissä oikealle Pave keskittyi jäkittämään. Pääsimme tehtävän alkuun asiallisesti, mutta jokin väistöpyynnöissäni sai Paven muuttumaan jännittyneeksi hirveksi. Saimme parhaimmillaan vain sinnepäin menneitä väistöaskelia oikealle. En saanut muutettua apujani siten, että Pave olisi ymmärtänyt minua ja voinut ottaa väistöaskelia ilman jännittymistä. Väistöt vasemmalle lähtivät onneksi vähän paremmin, vaikka Pave olisi edelleen saanut ottaa väistöaskeleet vähän selvemmin. Puoliympyrät samoin kuin ympyrät sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti.
Laukan nostimme puolestaan ravista lyhyen sivun keskeltä ja ratsastimme lyhyen lävistäjän. Sen loputtua jatkoimme pienen matkan pitkää sivua suoraan, kunnes ratsastimme vastalaukkaa puoliympyrän tiellä. Siitä päädyimme toiselle pitkälle sivulle, jota jatkoimme vielä pätkän suoraan ennen kuin siirryimme laukasta raviin. Laukat nousivat kohtuullisesti ravista, vaikka olisin saanut pitää Paven nostossa vähän lyhyempänä. Lyhyet lävistäjät sen sijaan menivät mukavasti, kun muistin opettajan ohjeen mukaan pitää Paven sielläkin lyhyemmässä laukassa. Pitkien sivujen lyhyet pätkät suoraan eivät myöskään tuottaneet ongelmia, vaikka vähän lepsuilin niissä ja pidin niitä hengähdystaukoina. Puoliympyrän tiellä tehty vastalaukka sujui myös molempiin suuntiin aika asiallisesti eikä Pave ehdotellutkaan pudottamista raville. Pavea sai toki tukea pohkeella, mutta mitään isompaa säätöä ei onneksi tarvinnut tehdä. Tehtävä meni itse asiassa parhaiten silloin, kun pidin pohkeet tuntumalla ja luotin Paven pysyvän pyydetyssä laukassa, kunhan vain istun rauhassa. Kuten aiemmin olen todennutkin, ei se vastalaukka sinällään ole Pavelle ongelma, vaikka se ei välttämättä meillä vielä nousekaan aina suoriltaan. Mutta hyvin Pave sen säilyttää.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä vaatinut enää enempiä. Pave teki tänään hienosti töitä, paahteesta ja paarmoista huolimatta. Pohkeenväistöt toki jäivät kaivelemaan, ja niiden parissa saammekin tehdä kyllä töitä. Minun pitäisikin keksiä, miten annan väistöavut selkeästi enkä kuormita Pavea epämääräisillä pyynnöillä. Mutta kyllä ne väistötkin sieltä löytyvät, kunhan vain harjoitellaan ahkerasti. Mikäpäs tällaisen mainion hevosen kanssa on hyvässä opetuksessa treenata.
