Perjantaikin meni tuplahevostellessa. Toinen tunti oli Noran houkuttelemana pitkästä aikaa Aaltokankaan Ratsutalleilla. Meille oli luvassa kahden hengen estetunti. Ratsukseni olin toivonut tasaisen varmaa menijää ja sainkin 1999 syntyneen Merijan eli Merin. Noin 166-senttiseksi arvioitua tammaa kehutaan tallin sivuilla kaikille sopivaksi luottoratsuksi. Koulupuolella se taitaa helpon A:n asiat ja esteillä metrin.
Alkuverryttelyssä kävimme askellajit läpi sileällä. Meri oli käynnissä ja ravissa vähän nohiteltava, mutta laukassa eteni jo paremmin. Opettaja hoksautti varomaan, ettei Meri venähtäisi pitkäksi, vaan pysyisi lyhyempänä ja ottaisi takajalat alleen. Hyvä huomio, minulla kun on taipumusta antaa ratsujen venähtää tavarajuniksi. Hetkittäin sainkin Meriä vähän lyhyemmäksi ja takajalkoja hommiin, jolloin laukkakin tasoittui ja pyöri paremmin.
Ennen kahta hypättyä rataa tulimme tietysti yksittäisiä tehtäviä. Niitä olivat muun muassa kahdella ravipuomilla varustettu lävistäjäpysty, yksittäinen lävistäjäristikko sekä suora linja. Ravipuomeilla varustetulla pystyllä sain miettiä niin käsiä kuin jalkoja. Kädet piti saada myötäämään, jalkojen taas piti ratsastaa Meri esteelle ja hyppyyn napakasti. Tehtävällä muistin joko kädet tai jalat, en ihan yhtä aikaa molempia. Petrasin tässä hieman, mutta hypyt olisivat saaneet olla terävämpiä. Lävistäjäristikko meni ihan ok, vaikka laukka ei siinä ottanut vaihtuakseen, vaan sain korjata ravin kautta. Suoralla linjalla oli ponnistuspuomi apuna, ja väli piti mennä kolmella askeleella. Me esitimme ensin neljä askelta, kun tulimme tehtävälle vähän turhan rauhallisesti. Sitten puolestaan yliratsastin ja tuuppasin Merin tulemaan välin kolmella askeleella. Sain uusia tehtävän heti tämän jälkeen, jotta sain tultua tehtävälle alun perinkin hyvässä laukassa, jolloin minun tarvinnut enää ensimmäisellä esteellä tehdä niin isoa muutosta. Tulimme myös lävistäjillä olevia pystyä ja ristikkoa tiukemmalla kääntämisellä, mikä sujui ihan ok.
Yksittäisten tehtävien jälkeen tulimme kaksi lyhyttä rataa. Ensimmäinen rata oli neljän hypyn mittainen: suora linja vasemmassa laukassa, lävistäjäpysty ja siltä lävistäjäristikolle tiukemmin. Rata meni ihan ok, ja sain käännettyä ristikolle hieman tiukemmin. Toisella radalla tulimme lävistäjäristikon, lävistäjäpystyn, suoran linjan sekö vielä ristikon ja pystyn uudelleen. Ensimmäiselle esteelle eli ristikolle sain kannustaa Meriä vähän eteen, sillä en halunnut sen tikkaavan miniaskelta. Meri kuunteli hyvin ja nappasi esteellä toivotusti vasemman laukan. Lävistäjäpystylle tulimme ihan asiallisesti, vaikka Meri kolautti takasensa siihen. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Suoran linjan pystylle ajauduimme hieman lähelle, mikä toi väliin yhden askeleen lisää. En tosin tajunnut tätä, vaan yritin usuttaa Merin laukkaamaan välin vielä kolmella. Eihän se enää siihen venynyt, ja hoputukseni takia ajauduimme linjan okserillekin lähelle. Meri hienosti selvitti senkin. Laukan sain korjata oikeaksi ravin kautta. Ristikko toisesta suunnasta meni ihan ok, mutta laukan sai taas korjata ravin kautta. Radan viimeiselle esteelle eli lävistäjäpystylle rohkaisin Meriä vielä äänellä, jotta se tohti lähteä hyppyyn reippaammin. Meri totteli tämänkin hienosti, ja näin pääsimme radan viimeisen esteen asiallisesti. Laukka piti tosin vielä kertaalleen korjata ravin kautta oikeaksi.
Olipas kiva tunti. Meri oli niin kiva kuin olin olettanutkin. Kiltti ja tottelevainen tamma, jonka kanssa on varmasti mukava treenata. Sain opettajalta hyviä asioita mietittäväksi niin esteiden kuin ihan sileän työskentelyn parissa. Enemmän vain niitä pohkeita, kuten aina hoenkin. Nyt kun saisin vielä vietyä sen käytäntöön.
Videosta kiitos Ankille!
