Koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Ratsunani jatkoi Pave, ja tunnilla oli yhteensä kolme ratsukkoa.
Alkuverryttelyssä ratsastimme keskiympyröitä sekä lyhyitä sivuja puoliympyrämäisesti. Aloitimme ravissa ja lisäsimme myöhemmin laukkaa keskiympyrälle. Verryttelyssä sain kerrata edellispäivän opeista erityisesti sitä, että Pave liikkui ilman, että pyysin siltä jokaisen askeleen erikseen. Nohitellessani Pavea huomasin taas, että päästin sen kipittämään alta ja venymään pitkäksi sen sijaan, että olisin saanut pidettyä sen etuosasta lyhyenä ja houkuteltua takajalat oikeasti hommiin. Tämän huomion jälkeen tajusin pidätteillä pitää etuosaa kontrollissa ja pohkeella puolestaan aktivoida Paven takajalkoja töihin. Kaiken tämän ohella yritin muistaa istua niin sanotusti takajaloilla eli välttää etukenoon päätymistä.
Verryttelyn jälkeen jatkoimme pohkeenväistöjen parissa ja otimme vähän myöhemmin mukaan myös avotaivutukset. Ensimmäisenä ratsastimme ravissa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat edelleen vähän helpompia, vaikka tänään väistöt lähtivät pääosin aika nihkeästi. En saanut Paven etuosaan kontrollia, joten takaosakin oli vain puolittain mukana. En saanut rytmitettyä pidätteitä ja pohjepyyntöjä siten, että Pave olisi ne kunnolla tajunnut. Joko jäin jarraamaan ohjaan kiinni tai sitten unohdin kokonaan etuosan ja yritin tuupata takaosaa pelkästään. Muutamia kertoja sain jonkinlaisen otteen etuosasta, jolloin sain keskittyä pyytämään väistöaskelia. Tällä yhdistelmällä saimme asiallisimmat väistöyritelmät.
Seuraavaksi otimme avotaivutukset mukaan. Minulla ja Pavella ne tosin olivat avotaivutusta etäisesti muistuttaneita yritelmiä. Pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jolta jatkoimme keskihalkaisijalle. Siitä lähdimme pohkeenväistöllä kohti uraa ja pitkän sivun keskikohtaa. Hieman ennen uralle pääsemistä aloimme valmistella avotaivutusta, jota jatkoimme uralle päästyämme pitkän sivun loppuun. Siihen pyöräytimme vielä toisen voltin. Tehtävää tultiin ravissa. Väistöjen sujuminen heijastui tällä kertaa avotaivutuksen kaltaisiin yritelmiin. Jos Pave oli jäkittänyt väistössä, ei avotaivutuksen hahmottelukaan onnistunut. Muutenkin avotaivutukset ovat niin minulle kuin varmaan Pavellekin vielä vähän vaikeita. Muutamat väistöt menivät paremmin, jolloin avotaivutuksen valmisteleminen oli helpompaa. Molemmissa suunnissa olisin saanut siirtää etuosaa selvemmin, nyt se jäi aika puolittaiseksi. Olisin halunnut kovasti törkkiä Paven etuosaa sisemmäs ulkopohkeella, mutta ohjeena oli siirtää etuosaa johtavalla sisäohjalla. Minä taas mieluusti tekisin kaikilla avuilla kaikkea, joten apujen yksinkertaistamista ja selkiyttämistä olen saanut harjoitella melkoisesti. Kovin mainittavasti emme lopulta avotaivutusyritelmissämme onnistuneet, mutta tulipahan asiaa kuitenkin harjoiteltua. Eiköhän se vähän jäänyt myös muhimaan mieleen niin minulle kuin toivottavasti myös Pavelle.
Loppuravissa keskityin samaan asiaan kuin aiemminkin eli siihen, että pyrin pitämään Paven vielä hereillä. Hevosen omaehtoiseen liikkumiseen saisin kiinnittää kyllä rutkasti enemmän huomiota. Jään hyvin helposti tuuppaamaan hevosta ja osittain ajattelemaan, että minun tehtävänäni on säännöllisesti pyytää sitä eteenpäin. Oikeasti hevonen pitäisi saada liikkumaan pyydettyä vauhtia niin kauan, kunnes ratsastaja pyytää jotain muuta. Toki hevoseen saa ja pitääkin vaikuttaa, mutta ei sen jokaista askelta pitäisi joutua pyytämään erikseen. Tuuppiminen ja puskeminen tuskin innostavat yhtäkään hevosta liikkumaan paremmin, joten siinäpä taas minulle yksi asia korjattavaksi.
