Tiistaina oli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa koulua Akun kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme takaosan väistätyksiä sekä siirtymisiä ravin ja laukan välillä.
Aloitimme ympyrällä tekemällä takaosan väistätyksiä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Näitä onkin tehty viime aikoina ajatuksella. Aku hiihteli ensin vähän karkuun, kun nohittelin sitä liikkumaan huolehtimatta etuosasta. Toiveeksi tuli saada Aku pyöreämmäksi, mikä ei minulta onnistu. Pyysin tähän lisäohjeistusta ja vinkiksi tuli, että Akulle pitää myödätä heti pyynnön jälkeen. Ei jäädä odottamaan, että se tekee asian ja vasta sitten kiittää. Tämä osoittautuikin minulle hyvin hankalaksi asiaksi toteuttaa. Olen juurtunut siihen, että annan periksi vasta, kun hevonen antaa. Akun kanssa pääsisikin oikeasti opettelemaan siitä pois. Takaosan väistätykset teknisesti menivät kuitenkin ihan hyvin, mutta sitä pyöreyttä ei juurikaan löytynyt. Myöhäinen myötääjä täällä hei.
Laukkatyöskentelyssä tulimme keskihalkaisijalle laukassa, siirryimme raviin ja nostimme toisen laukan. Aku oli haka laukannostoissa, jotka se teki kevyesti ja helposti. Laukka ei ehkä aluksi pyörinyt ihan riittävästi, mutta muutoin Aku hanskasi homman kepoisasti. Siirtymiset alaspäin laukasta raviin eivät olleet niin nättejä, mutta siirtymiset ylöspäin olivat kyllä ihanan helppoja. Aku myös teki nostot suorana pysyen eikä keskihalkaisijalla muutenkaan kiemurrellut omiaan. Olipa vaivatonta ja pienen fiilistelyn arvoista.
Loppuravissa ei enää tehty kummempia, vaikka mieleni olisi tehnyt säätää vielä vähän. Lähinnä sitä omaa myötäämistäni. Tunnilla opin jälleen kerran sen, kuinka hidas osaankaan olla. Myötäämisen kanssa olisi siis tekemistä, jotta en jää roikkumaan ohjiin ja odottamaan jääräpäisesti hevosen myötäämistä. Yhteistyöstä tulisi varmasti parempaa, kun olisin reilumpi hevosta kohtaan enkä aina päsmäröisi ja komentaisi yhtään kiittelemättä.
