Sennuleirin tiistain ensimmäisellä tunnilla oli esteitä. Ratsukseni sain Alin, joten pääsin toiveeni mukaisesti testaamaan sitä myös hyppyhommissa. Vesisade jatkoi kiusaamistamme ja jouduimme menemään tämänkin tunnin maneesissa. Tulipahan samalla harjoiteltua pienessä tilassa hyppäämistä, sillä maneesi on 18 x 36 metriä.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Askelta säätelimme samalla lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Ali liikkui ihan mukavasti, mutta askeleen lyhentäminen oli aika hankalaa. Yritin istua jämäkästi ja olla roikkumatta ohjissa, mutta Ali sai keikautettua minut turhan usein irti satulasta. Askeleen pidentämisiä en kovin ahkerasti tehnyt, sillä tiesin siitä koituvan lisäongelmia lyhentämiseen. Vähän sujuvammin kuitenkin etenimme pätkiä, vaikka niiden jälkeen Alia saikin taas toppuutella hyvän tovin. Käytimme myös kevyttä ja esteistuntaa, ja molemmat löytyivät ihan hyvin.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa askeleen, noin kuuden metrin välillä ollutta kavalettia ja pystyä. Tulimme sitä myös oikeassa kierroksessa, mutta silloin tietysti ensin oli pysty ja sitten kavaletti. Väli tuntui hyvin ahtaalta meille, olihan Ali tunnin isoin hevonen, ja sen laukka-askelkin oli pitkä. Ali piti tuoda tehtävälle niin lyhyessä laukassa kuin vain saattoi. Istuntani ei pitänyt tehtävällä, ja Ali pääsi nykimään minut irti satulasta, joten keikahtelin kyydissä. Toisesta suunnasta tultuna väli kävi vieläkin ahtaammaksi, kun ensimmäisenä oli pysty. Saimme kuitenkin survottua sen askeleen väliin, vaikka melkoista hommaa se oli.
Seuraavaksi tulimme molemmista suunnista kahden pystyn väliä, joka oli alussa 13 metriä. Siihen piti pistää neljä askelta, mikä oli meille edelleen haastavaa. Aloitimme vetäisemällä välin kolmella. Ali tuli tehtävälle asiallisessa laukassa, mutta pääsi sitten aina venähtämään. Lopulta opettaja toimi stop-merkkinä, ja jokaisen ratsukon piti pysähtyä väliin. Ali pysähtyi juuri ja juuri. Siitä peruutin sitä pätkän taakse, sillä jatkoimme toisen pystyn siitä suoraan. Lopuksi tulimme vielä väliä tavallisesti kolmella askeleella. Väli meinasi vieläkin käydä ahtaaksi, mutta nyt pääsimme kuitenkin helpommalla. Väliä olikin alun jälkeen pidennetty hieman.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme oikeassa laukassa lävistäjäokseria, jonka jälkeen piti ratsastaa huolellisesti kulmaan. Saimme tultua tehtävälle aika kivasti ja sille tuli ihan kohtuullisia hyppyjä. Laukkaa en kuitenkaan saanut vaihtumaan eikä esteen jättökään ollut kovin upea. Ali pääsi kaatumaan uuteen suuntaan, kun minä vielä keikuin satulasta irti. Sain lopulta aavistuksen petrattua tietä, mutta laukat eivät vaihtuneet vieläkään.
Siihen loppuivat tunnin hyppelyt, ja kevensimme hevoset ravissa hyviksi. Ali oli vähän kiireinen, joten istuin tovin harjoitusravissa ja hain sen malttamaan. Alin kanssa oli kyllä ihan mukava hypätä, vaikka en saanutkaan pidettyä sitä kovin kevyenä saati lyhyenä. Se kuitenkin meni kaikki esteet epäröimättä. Estekorkeus pysyikin maltillisena, maksimissaan 80 sentissä. Alin kanssa hyppääminen on varmasti kivaa, kunhan vain saa istuttua jämäkästi ja pidettyä siten hevosen kevyenä. Nytkin onneksi enemmän nauratti omat keikkumiset. Muistin myös kiitellä Alia, jotta sekin pysyi hyvällä mielellä, vaikka kuski välillä sössikin. Joka tapauksessa mukavaa oli samoin kuin opettavaista. Siinäpä onkin hyvän tunnin ainekset.
