Kenttäratsun kyydissä ja kevyttä työskentelyä

Olipas taas vähän erilaisempi perjantai hevosteluiden osalta. Pääsin Noran ansiosta osallistumaan FilmMe-videokamerajärjestelmän tiedotustilaisuuteen. FilmMe:n idea on yksinkertainen: se seuraa ja kuvaa ratsukkoa automaattisesti. Kameran seuraaminen perustuu ratsastajan käyttämään rannekkeeseen, jonka järjestelmä tunnistaa paikannusmenetelmää hyödyntämällä. Rannekkeella ratsastaja voi myös aloittaa ja lopettaa kuvaamisen, ja otetut videot siirtyvät automaattisesti nettiin käyttäjän omalle tilille. Oli hauska päästä testaamaan oululaiskeksintöä eikä intoa vähentänyt yhtään se, että se tarkoitti samalla uuden hevosen selkään kipuamista.  

Niskan tuijottamista. Kuva: FilmMe Group.

Tapahtuma järjestettiin Oulussa sijaitsevalla maneesilla, jossa järjestelmä on käytössä. Ratsuna toimi yrityksen toimitusjohtajan oma ratsu, 2000 syntynyt torinhevosruuna Olympos eli Olli. Ollilla on kisattu koulupuolella vaativaan B:hen saakka, rataesteillä 120 senttiä ja lisäksi kenttää helpossa luokassa. Ollin omistaja oli esitellyt FilmMe:n toimintaa jo ennakkoon ratsunsa kanssa, joten hevonen oli hyvin verrytelty. Olin testini ajan rannekkeen kanssa vähän hukassa, kun en tiennyt, milloin se tallensi ja milloin ei. Onneksi paikalla oli Nora kuvaamassa "vanhanaikaisesti" sekä yrityksen ihmisiä, joilta saatoin kysellä, milloin järjestelmä kuvasi. Lopulta sain napattua itsestäni kolme videopätkää.

Miltä se FilmMe:n tallennusjälki sitten näyttää? Seuraavista videoista se käy ilmi. En ole mikään tekniikkahifistelijä, joten minun arvioni on, että ei yhtään hullumpaa. Mukana on vähän nykiviä kohtia välillä kameran seuratessa ja zoomatessa, mutta muutoin videot ovat hyvin käyttökelpoisia. Videot ovat myös ihanan vakaita, kun niissä ei ole sitä ihmiskäden tuomaa tärinäefektiä. Ehkä aavistuksen toivoisin peruszoomauksen olevan lähempänä kohdetta, mutta ilmeisesti sekin on säädettävissä. Tuntiratsastajan näkökulmasta voisin kuvitella joko ostavani ihan oman rannekkeen tai vuokraavani sellaista videojärjestelmän hankkineelta tallilta, jotta saisin videoita ratsastuksestani. Toivottavasti tallit tarttuvat tällaiseen mahdollisuuteen tarpeidensa mukaisesti ja kiitos vielä FilmMe Groupille mukavasti kokemuksesta! Tämä ei tosiaan ole maksettu mainos, vaan ihan omasta mielenkiinnosta kokeiltu juttu.


Tämä seuraava sitten on Noran kuvaama, kiitos!

Iloiset bloggaajat ja Olli. Kuva: FilmMe Group.

Olli oli todella mukava tuttavuus, vaikka sen selässä vietinkin aikaa ehkä viitisen minuuttia. Olisin kyllä voinut olla pidempäänkin. En tehnyt mitään kummallisuuksia, vaan ratsastin kaikissa askellajeissa ja parin askeleen verran menin pohkeenväistöä. Olli vaikutti mukavan aktiiviselta ja kankien kanssa kulki paikoin pyöreänä. Ravi oli ihmeen helppoa istuakin (koulusatulalla oli varmasti vaikutusta myös), ja laukassa tuntui olevan potkua vaikka mihin. Jos taitoni olisivat riittäneet, olisi Ollin varmasti saanut vaikka millaiseen koottuun laukkaan samoin kuin keskilaukkaan. Kun pääsin selästä alas, saatoin vain fiilistellä hienoa hevosta ja toivoa, että kaikki tuntihevosetkin voisivat pysyä samanlaisina: herkkinä ja läpiratsastettuina. Videolta katsottuna nauratti, kun ratsastin Ollia kuin se olisi tehty lasista: hiippailimme jokaisessa askellajissa. Mutta jotain positiivista kyljistä irti heiluvien käsien ja notkoselän unohtamiseksi: kyynärkulma säilyi, jihuu! Vuoroni jälkeen Nora kipusi kyytiin, ja minä puolestaan leikin vanhan ajan kuvaajaa. Bongasitteko muuten ihan käsityönä tehdyt blogipaidat minulta ja Noralta? Keksimme väkertää moiset, ja paitamme pääsivät nyt ensi kertaa ihmisten ilmoille.

***

Ajellessamme Noran kanssa pois tapahtumasta oli Easyn omistaja kysellyt, josko jompikumpi meistä pääsisi ratsastamaan ja hoitamaan tamman. Noralla oli (minun onnekseni) menoja, joten pääsin Easyn liikuttajaksi. Ehdotuksena oli vaikka maasto, jonka sovelsin tarkoittamaan reilun puolen tunnin maastoa ja sitten kentällä käynnissä jumppaamista pohkeenväistöjen, etu- ja takaosakäännösten sekä avo- ja sulkutaivutusten parissa.

Maastossa ei tapahtunut kummempia. Otin yhden pidemmän pätkän ravin ja laukan vuorotteluita. Easy kuunteli hyvin, mutta laukassa se tuntui keskittyvän pälyilemään sen sijaan, että olisi edennyt. Väliin sitä sai jopa patistella, kun se yritti tarjota hidastamista. Raviin se siirtyikin varsin mieluusti, mutta kipitti siinä paikoin hyvin kiireisesti. Toppuuttelulla se kuitenkin malttoi aina lopulta tasoittua. Loppuun otinkin pitkän tovin käyntiä ja kunnon kyttääjän tavoin valitsin paluureitiksi tallille tien, jotta saatoin vilkaista, millä ratsulla Nora oli omalla tunnillaan.

Kentälle päästyämme keräsin ohjat taas tuntumalle ja aloin tehdä sillisalaattiani. Väistöjä tein niin lävistäjää myöten kuin etuosa uraa seuraten. Tällä kertaa väistöt eivät lähteneet ihan niin kevyesti kuin joskus, mutta uraa myöten tehtynä toimivat paremmin. Sen sijaan olin tyytyväinen siihen, kuinka puolieroja ei tuntunut niin selvästi. Etu- ja takaosakäännökset tuntuivat menevän hyvin, kun sain jarrutettua Easyn etuosaa odottamaan. Itselleni hankalampia ovat takaosakäännökset jostain syystä, joten etuosakäännökset sujuivat helpommin. Avoissa ja suluissa oli vaikea tuntea, menivätkö ne oppikirjamaisesti vai kaukana siitä. Avot tuntuivat lähtevän helposti, mutta suluissa huomasin vääntäväni hevosen liian jyrkkään poikitukseen. Easy eteni kuitenkin molemmissa kohtuullisesti. Suluissakin maltoin lopulta olla poikittamatta hevosta liikaa, jolloin Easyn eteneminen parani. Tehtävien parissa yritin muistaa muutenkin huolehtia etenemisen säilymisestä, jotta jumppatuokiosta olisi ratsullekin jotain hyötyä.

Lopuksi annoin Easyn vielä käppäillä hetken pidemmällä ohjalla ennen kuin ratsastus oli pulkassa. Sen jälkeen tamma pääsi hoitotoimenpiteiden jälkeen takaisin tarhaan heinien pariin, ja minä puolestaan sain tehdä tallihommat kaikessa rauhassa. Eipähän jäänyt tämän perjantain hevostelut muutamaan hassuun minuuttiin. Jatkossahan perjantai on ainakin kesän ajan talliton päivä. Tuntuikin hurjalta olla kotona ennen kahdeksaa, kun koko talvikauden perjantaisin on tullut kotiuduttua hyvinkin vasta puoli kymmenen jälkeen. Onneksi ratsastuskerrat eivät vähene, vaikka päivät vähän vaihtuvat.