Keskiviikkona vuorossa oli ratsastustunnit tuplana, kun ensin kävin Tallinmäellä tunnin ja siitä pienen huilin jälkeen vakiotallini tunnin. Tallinmäellä luvassa oli koulua, ja ratsunani oli *rumpujen pärinää* Jetti. Kelinä oli puolestaan +27 ja paahtava auringonpaiste lisänä. Nyt alkoi jo tuntua, että lämpöasteita oli hiukkasen liikaa. Eikä asiaa yhtään helpottaneet ne ketkut, verenhimoiset ja äkäiset paarmat, joiden hätistelyyn meni paikoin hermot niin ratsastajalla kuin ratsulla. Tunnilla puolestaan treenattiin kääntämistä ympyröitä kahdeksankulmiona ajatellen, pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Ratsukoita oli kolme.
Ensimmäisenä treenasimme asettamisen, kääntämisen ja myötäämisen kombinaatiota menemällä pääty-ympyrää kahdeksankulmiona käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli muistaa aina välillä ratsastaa suoraan eikä jäädä pitelemään hevosta koko ympyrän ajan. Tunnustan usein jääväni väkertämään ympyröilläkin kaikkea ylimääräistä, kun en osaa pyytää hevosta oikein ja enkä malta puuttua menoon vasta sitten, kun jokin kohta on leviämässä. Oikeassa kierroksessa sain Jettiä aika hyvin niin, että osasin jättää töitä senkin tehtäväksi. Vasemmassa kierroksessa puolestaan opettajakin huomautti, kuinka saisin antaa sisäkädellä nopeammin periksi. Suunta oli asetuksen kannalta minulle vaikeampi, joten se näkyi turhana ohjassa roikkumisena. Pyydä & hellitä -komentoketju ei oikein toimi minulla, jos jokin asia ei ala sujua. Sen sijaan alan helposti junnata pelkän pyytämisen kohdalla ilman, että pyrkisin palkitsemaan pienetkin onnistumiset. Kaiken ei tarvitse loksahtaa yhdellä kertaa kohdalle, se olisi hyvä oppia.
Ympyröiden ohella teimme toiselle pitkälle sivulle myöskin käynnissä ja ravissa kahden portaan verran pohkeenväistöjä. Jälleen oppikirjamaista suoritusta tärkeämpää oli se, että hevonen reagoi pohkeeseen ja liikkui sivulle. En tosin malttanut olla tekemättä väistöjä ihan ajatuksella, ovathan ne hyvää jumppaa. Opettaja muistutti myös huolehtimaan siitä, että Jetti ei hyydy väistöjen aikana, vaan etenee silloinkin. Tämä oli aiheellinen muistutus, sillä Jetillä on tapana jäädä vähän omiin ajatuksiin, jos sitä ei huomaa pitää hereillä. Väistöt käynnissä sujuivat ihan hyvin, samoin suoristukset. Helpompaa oli tehdä väistöt oikealle, vasemmalle Jetti pääsi aina vähän vinksalleen. Oikea käteni ja pohkeeni toimivat aina vasempia paremmin, mikä ilmeisesti näkyy näissä väistöpuolieroissa. Vasen puoleni ei vain osaa huolehtia hevosesta, vaan on enemmänkin koristeena. Ravissa Jetti yritti hyytyä väistöissä, mutta nohituksella ja pienillä raipanmerkeillä alkoi muistaa, ettei tehtävässä ollutkaan tarkoitus torkahtaa. Vasemmalle väistäminen oli edelleen kinkkisempää, mutta keskittymällä sain aina muutaman hyvän askeleen.
Pääty-ympyrät ja väistöt tehtiin myös laukassa. Oikeaan kierrokseen saimme aika mukavia hetkiä, ja Jetti esitti paikoin letkeää laukkaa ilman, että sitä tarvitsi nohittaa joka hetki liikkumaan. En tiedä, mikä palikka meni kohdilleen, mutta kivaa oli! Väistötkin lähtivät hyvin eikä suoristamisenkaan kanssa ollut ongelmia. Varsin helppoa siis. Sittenpä vaihdoimmekin vasempaan kierrokseen, jossa Jetillä on hieman tapana mennä etu- ja takaosa eri raiteilla. Väistöissä auttoi asetuksen pyytäminen oikealle samalla, kun varmistin takaosan todella tulevan mukaan. Suoraan laukatulla toisella pitkällä sivulla puolestaan otin jälleen vasta-asetuksia ja hain etuosaa takaosan eteen. Nyt en saanut samanlaista palikoiden loksahtamista paikoilleen kuin oikeassa kierroksessa, mutta muutamissa väistöissä Jetti vähän suoristui kulkemaan yhdellä raiteella.
Saimme vielä bonustehtävän Jetin kanssa, ja luvassa oli keskihalkaisijalla laukanvaihtoja. Vaihto piti ennättää tehdä niin, että sen jälkeen ehti ratsastaa vielä suoraan ennen kuin lyhyt sivu tuli vastaan. Vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan alkoivat sujua, kun en tehnyt asiasta numeroa. Vaikeampaa olikin saada vaihto oikeasta vasempaan. En tiedä, mitä nyhräsin, mutta Jetti ei meinannut tajuta minua kuin vasta viime tipassa lyhyen sivun tullessa eteen. Puolihuolimattomuus on avainsana Jetin kanssa useissa tehtävissä, mutta itselleni haastavammissa kuvioissa lipsahdan ikävästi yliyrittämisen puolelle. Lopulta pienen raipankosketuksen kautta ulkopohkeeni vaihtopyyntö selkeni Jetille, ja saimme vaihdot siihenkin suuntaan toimimaan. Jetti myös vaihtoi puhtaasti, mikä oli hyvä juttu. Esteillä kun olen alkanut esittää sen kanssa jostain syystä aika paljon ristilaukkoja.
Loppuraveja kevennellessä opettaja vielä tarkasteli istuntaamme. Minulle tuli kommenttia alaselän notkosta, ja korjauskehotuksena ottaa lantio alle ja vatsalihakset töihin. Tällä kertaa kroppa oli ihmeen hyvin lämmennyt ja vetreä, jolloin sain vahvemman tunteen siitä, miltä lantio oikeassa asennossa tuntui. Asennon sain myös säilytettyä pidempiäkin aikoja, kunhan vain keskityin. Huomasin jalkojeni hieman jännittyvän, kun korjasin istuntaa, mutta kai se on ihan luonnollista. Olenhan könöttänyt virheellisessä asennossa jo sen verran pitkään, että koko kehoni on mukautunut sen ympärille. Hikinen tunti päättyikin tähän. Mukavaa perusratsastusta sekä niitä ihania laukanvaihtoja, joita voisin harjoitella vaikka koko tunnin. Tosin en ihan tällaisella kelillä, ellei välissä voisi käydä pulahtamassa järvessä. Mutta ei parane valittaa, kun pian sitä kuitenkin ihmetellään taas puolestaan -30 asteen kelejä.
