Pienten hyppyjen parissa

Se pelottava pääty.

Viikko hurahti erityisen mukavasti käyntiin, sillä sain toisella paikkakunnalla asuvan kaverini kylään ja vielä houkuteltua hänet Tallinmäelle mukaan kuvaamaan tuntiani. Onneksi hänessäkin asuu pieni heppatyttö, joten sitä houkuttelua ei oikeastaan edes tarvittu. Tunnilla oli kaiken huipuksi luvassa vielä pienten esteiden hyppelyä kolmen ratsukon voimin, joten palaset olivat hyvin kohdillaan. Ratsukseni sain tuttuun tapaan Jetin.

Kirjoituslaiskuuksissani unohdan tällä kertaa kaiken muun paitsi hyppyosuudet. Alku- ja loppuverkat sekä huiliosuudet tehtävien välillä tietenkin olivat, mutta niissä ei tapahtunut mitään niin jännää, että nyt jaksaisin niitä muistella. Ensimmäiseksi treenasimme laukanvaihtoja kahdella kavaletilla, jotka oli laitettu lävistäjien loppupuolille. Kuviota tultiin kahdeksikkona vaihtaen aina kavalettihypyssä laukka. Jetin kanssa saimme oikean laukan vasemmaksi, mutta kerran tai pari vasen laukka jäi vaihtumatta hypyssä oikeaksi, ja Jetti korjasi sen hypyn jälkeen vaihtamalla takaosankin uuteen laukkaan. Videolta huomasin puolestaan taas sen, kuinka turhan vikkelä ja hätäinen johtava ohjani on.

Radan este numero 1.

Seuraavaksi harjoittelimme kaarevaa linjaa tulemalla ratapiirroksen este 1 ja puomina ollut este 2 oikeasta laukasta aloittaen. Aluksi tie ykköselle oli aika huono, kun päästin Jetin oikaisemaan. Ykkösesteen jälkeen Jetti alkoikin valua vasemmalle, jolloin emme päässeet kakkospuomista keskeltä yli. Toisella yrittämällä sain petrattua reitin kuntoon, mutta kakkosen jälkeen Jetti pääsi taas viurahtamaan vikkelästi vasemmalle. Olihan päädyssä ollut selkäännousujakkara sekä kaksi ihmistä varmasti hyvin pelottavia. Vasemmalle puskeminen oli muutenkin tällä kertaa taas railakkaampaa. Enkö itse yrittänytkään ratsastaa sitä pois vai olinko jotenkin itse kierompi korkkiruuvi kuin joskus aiemmin?

Radan este numero 3.

Hyppäsimme myös estettä 5 ympyrällä niin oikeassa kuin vasemmassa laukassa. Ensin tulimme sitä normaalilla lähestymisellä, kunnes kokeilimme vähän tiukempia teitä. Normaaleilla teillä Jetti ylitti esteen ihan hyvin, mutta olisin voinut huolehtia aktiivisuuden säilymisestä kaarteessa paljon paremmin. Tämän huomasi viimeistään silloin, kun piti yrittää tiukempia lähestymisiä. Vauhti hyytyi sangen tehokkaasti, ja hypyt olivat paikoin aika töksähtäviä. Aikaa taisi mennä myös siihen, kun en huomannut jo hypyssä olla kääntämässä hevosta, vaan tajusin tiedottaa asiasta vasta hypyn jälkeen. Pohkeet, pohkeet, pohkeet ja rentous. Siinäpä minulle asioita treenattavaksi. Vielä ennen rataa tulimme esteitä 3 ja 4 vasemmassa laukassa. Väli oli Jetille järkevin kolmella askeleella, mutta esitimme kertaalleen neljäkin. Muutoin suora linja meni nimen mukaisesti suoraan, ja laukkakin vaihtui toisessa hypyssä.

Sitten hyppäsimmekin ensin radan miniesteillä 1-5 oikeasta laukasta aloittaen. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja meni tällä kertaa paremmin, ja Jetti myös vaihtoi toisessa hypyssä oikean laukan vasemmaksi. Pääty oli edelleen aika superjännä, mutta Jetti malttoi olla ihan karkaamatta omille teilleen. Kolmosen ja nelosen suoran linjan väliin mahtui kolme askelta. Ilmeisesti väli ei mennyt ihan parhaiten, sillä laukka jäi vaihtumatta. Jetti kuitenkin vaihtoi lennosta, joten saatoimme jatkaa viitoselle. Sille oli hyvin matkaa, joten sain rauhassa katsoa tien, jolloin tulimmekin esteelle asiallisesti ja pääsimme senkin yli ihan hyvin.

Loppuun otimme vielä kolmeen hypyn uusinnan esteillä A-C. A:lle tultiin oikeassa laukassa ja siitä käännettiin mahdollisimman nopeasti B:lle. Ratapiirros on vähän hämäävä, sillä käännöksessä ei tarvinnut muistaakseni kiertää kakkosestettä, vaan seuraavalle esteelle pääsi sen sisäpuolelta ilman noin tiukalta vaikuttavaa tietä. Ensimmäisessä hypyssä Jetti vaihtoi hienosti vasemman laukan oikeaksi, mutta kääntymisessä aktiivisuus katosi, kun en ratsastanut kunnolla. B:lle pääsimme joka tapauksessa, ja sekin ylittyi laukka vaihtuen, vaikka unohdin taas kertoa ajoissa hevoselle, minne olemme kääntymässä hypyn jälkeen. C:lle jatkaessa yritin vähän spurtata, mutta Jetti tyytyi liikkumaan kaikessa rauhassa, kun en ollut sitä aiemmin saanut hereille. Tie oli vähän kyseenalainen, mutta koska este oli hyvin pieni, ylitti Jetti senkin kiltisti. Suoritukseni jälkeen tuumasin, että olisihan se ollut hyvä kertoa hevoselle ajoissa, minne olemme menossa sen sijaan, että hypyn jälkeen ilman ilmoitusta olinkin kääntämässä tiukemmin. Tiedottaminen ajoissa, siinäpä lisähaastetta ratsastukseen. Niin sen aktiivisuuden löytämisen lisäksi.

Aina on hyvä aika torkuille.

Sellainen tunti tällä kertaa. Päällimmäisenä mieleen jäi tosiaan aktiivisuuden ja tiedottamisen merkitys. Mitään valtavan pahoja töksähdyshyppyjä ei kuitenkaan tullut, joten jotain parannusta sentään. Vähän tosin jäi harmittamaan se, etteivät kaikki laukat vaihtuneet kerralla hypyssä, vaan niitä piti korjata myöhemmin. Huomasin myös kiirehtiväni myös näin pienissä hypyissä suoristautumaan, jolloin jään vähän hypyn matkasta. Tietenkään tälläisille esteille ei juuri tarvitse lähteä hyppyyn mukaan, mutta huomasin kerran tai pari töksäyttäneeni Jetin laskeutumisen olemalla itse jo suorana. Korjattavaa olisi taas vaikka millä mitalla. Pienillä esteillä olen harmillisesti paljon huolettomampi, jolloin en jaksa säätää niin paljon omaa menoani, vaan puksuttelen menemään. Vähän maasta irti olevilla esteillä sentään koen tarvetta jo keskittyä. Tekniikkaa olisi kuitenkin todella hyvä treenata pienillä esteillä, kunhan vain saisin keskittymiseni silloinkin käyttööni. Muuten taidan jäädä ikuisesti hinkkaamaan ristikoita, kun taidot eivät hätiköimisen takia tule koskaan riittämään mihinkään maahan kaivettua isompaan. Tällä pelotteella saan luvan tsempata jatkossa.

Kuvista ja videoista kiitos Lauralle!