Keskiviikon kouluratakurssin tunnin menin Peralla jälleen kangilla. Koska Pera toimii niillä hyvin ja helpon A:n kouluohjelmassa saa käyttää niitä, oli harjoittelu paikallaan. Tällä tunnilla treenattiin ensin yhteisesti käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä, kunnes tultiin yksitellen osia helpon A:n tai B:n kouluohjelmasta. Ennen omaa vuoroa sai treenata kentän toisessa päädyssä itsenäisesti.
Pohkeenväistöjä tehtiin A-merkin kouluohjelman mukaisesti keskihalkaisijalta noin viisi metriä uraa kohti, jonka jälkeen suoristettiin. Väistöt vasemmalle olivat taas helpompia, kun oikealle tehtyihin väistöihin mahtui paljon säätämistä. Perusongelmana oli se, ettei tunnin huilannut Pera ollut heti reippaimmillaan, vaan tarjosi hiippailua. Väistöissä oma keskittyminen meni niiden ristiaskelten pyytämiseen, mikä hidastutti edelleen Peraa. Oikealle väistimme paikoin enemmänkin vain puskemalla ulkolavalla ulos unohtaen ristiaskeleet kokonaan. Pera oli aika jännittynyt väistöjen aikana, minkä ratkaisemiseksi olisin saanut hakea sitä tehtävän ulkopuolella ensin kunnolla aktiiviseksi. Lisäksi olisin edelleen saanut olla rutkasti tarkempi myös ulkopuolen hallinnan kanssa. Yritysten ja erehdysten kautta saimme pari kohtuullista väistöä molempiin suuntiin, mutta olisin voinut hinkata näitä vielä tovin lisääkin.
Tämän jälkeen ratsukoista helpon B:n ohjelman suorittavat treenasivat opettajan silmän alla ohjelman osia, kun me kolme A:n ratsastajaa saimme verrytellä toisessa päässä itsenäisesti. Tein kaikkea vähän sillisalaattimaisesti. Ehdin kokeilla siirtymiä, peruutuksia, keskiaskellajeja ja muutamia vastalaukkoja. Pera toimi ihan hyvin, mutta siirtymät olivat edelleen sangen jännittyneitä, kun oma istuntapakkani hajosi. Keskilaukka löytyi ihan hyvin, ja saimme palattua siitä muutaman ravirikon jälkeen myös harjoituslaukkaan. Peruutukset eivät olleet nyt niin kiireisiä, mutta valitettavan jännittyneitä. Vastalaukat puolestaan yllättivät taas positiivisesti, sillä ne nousivat ongelmitta. Vuoroa odottaessa annoin Peran myös kävellä pidempiä hetkiä pitkin ohjin, sillä en halunnut turhan säätämiseni jännittävän sitä enempää.
Kun pääsimme opettajan silmän alle, ratsastimme A-merkin kouluohjelman alkupuolen kohtaan 7. saakka. Pysähdys ravista oli sangen epämääräinen ja kiireinen käyntihutaisu. Raviin pääsimme vasta useamman käyntiaskeleen kautta, kun aktiivisuus loisti poissaolollaan. Voltti oikealle, S:n muotoinen vaihtoura ja voltti vasemmalle olivat vähän epämääräisiä kooltaan. Sentään vaihtouran aikana muistin parin askeleen suoristuksen ennen kuin kaarsin vasemmalle. Volttien pyöreän reitin säilyttäminen onkin minulle aika hankalaa. Väistö vasemmalle sujui harjoituksia paremmin, ja vaikka tahti hiipui hieman, eteni Pera silti ihan asiallisesti. Keskiravi oli sangen vaatimaton. Istuntani oli hajallaan, ja pohkeeni liitelivät irti hevosen kyljistä. Väistö oikealle oli odotetusti hankalampi eikä kunnon ristiaskeleita tainnut tulla. Tahti ei kuitenkaan tässäkään suunnassa hyytynyt niin pahasti kuin harjoituksissa, joten jotain parannusta. Pera ei myöskään jännittynyt yhtä paljon, vaikka olisi voinut olla paljon rennompi.
Kävimme huilaamassa taas hetken ja työskentelemässä itsenäisesti ennen kuin palasimme tekemään vielä laukkaosuutta. Toiselle pitkälle sivulle teimme vastalaukan nostot ja toiselle puolestaan ensin kymmenen metrin voltin ja siitä keskiympyrän keskilaukassa. Vastalaukat käynnistä nousivat kerta toisen jälkeen oikein. Siirtymät niistä raviin olivat edelleen kinkkisen töksähtäviä, ja opettaja muistutti ajattelemaan heti eteen, kun Pera oli ravissa. Laukkavoltti ja -ympyrä onnistuivat tällä kertaa paremmin kuin edellispäivänä. Pera eteni aika tasaisesti eikä liiraillut sen kummemmin. Opettaja kehuikin, että laukka näytti siltä, että siinä tarvitsi vain istua ja nauttia. Keskilaukastakin Pera tuli kohtuullisesta takaisin harjoituslaukkaan, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla enkä nakannut niitä kyljistä irti, kun pyysin lyhentämään askelta.
Tämä tunti oli aika kiva. Koska Pera tuli tallista huilattuaan yhden tunnin, tajusin ratsastaa sitä paremmin alusta alkaen. Nyt en voinut jäädä matkustelemaan ja nauttimaan edellisen ratsastajan aikaansaannoksista, mikä oli vain hyvä. Pera vertyikin loppua kohti kivasti, ja etenkin laukkaosuuksien onnistuminen lämmitti kovasti mieltä. Videoita katsellessa huomasin, kuinka saisin kankien kanssa opetella pitämään ohjat paremmin tuntumalla. Paikoin varon varmuuden vuoksi kankiohjaa, jolloin en saa pidettyä niveltäkään kunnolla tuntumalla. Kangilla ei tosin ole tullut ennen tätä kurssia mentyä taas pitkään aikaan, joten varmasti harjoittelulla tässäkin tulee parempaa tulosta. Alkuviikon jatkunut sopiva zen-henki jatkui myös edelleen, mistä nautin suunnattomasti. Ihanaa voida olla ratsun selässä ilman, että kaikki-pitää-saada-onnistumaan-nyt-just-heti-asenne vaivaa. Maltilla ja rauhallisuudella pääsee kumman paljon pidemmälle.
Videoista kiitos Alekseille!
