 |
| Onnellinen heppatyttö ja Atte. |
Ensimmäisen kesätunti vierähti kesäisissä merkeissä, ja ratsukseni sain
Aten, mistä en aluksi ollut hyvilläni. Olin ajatellut saavani aiheesta taukoa sen kanssa vääntämisestä, mutta opettaja oli toista mieltä. Toisaalta parempi on yrittää kuin luovuttaa aina heti kättelyssä. Fiksu veto opettajalta siis, ja onnekseni aloin ajatella ennen Aten selkään kipuamista samoin. Tunnin alussa selvisi, että menisimme koulua puoli tuntia ja sitten pääsisimme uittamaan hevosia. Kivaa!
 |
| Istuntavirhe 1: ratsastaja myötää niskastaan. |
Tunnin tehtävänä oli ravin ja laukan työstäminen pääty-ympyröillä. Ympyrältä toiselle siirryttiin puolestaan käynnissä. Ohjien tuntumalle oton jälkeen Atte tuntui itsestään mukavan kevyeltä. Vasemmassa kierroksessa keskityin huolehtimaan, ettei se päässyt juurtumaan vasempaan ohjaan kiinni ja samalla olemaan itse mahdollisimman kevyt käsistäni. Ravissa paikoin Atte ei tahtonut asettua, vaan valui sisäpohjetta vasten. Korjasin hevosta taas takaisin oikealle uralle pienillä kohottavilla sisäohjan pidätteillä samalla, kun sisäpohkeella pyysin hevosta pysymään reitillä. Atte korjasi menoaan aika kivasti ja vaikutti siltä kuin se olisi läpiratsastettu vasta. Korjauksien lisäksi pyrin rentouttamaan käteni heti, kun pyyntö meni läpi. Tällä yritin edesauttaa sitä, että Atte jäisi kulkemaan rennommin, kun en olisi itse pusertamassa ylimääräistä. Samalla koetin muistaa kääntyä hevosen mukana, jotta en jäisi jarruttamaan menoa jäljessä tulevalla istunnallani. Paljon oli siis korjattavaa, mutta tuloksiakin näkyi. Paikoin Atte asettui mukavasti ja kulki kevyenä edestä ilman kiireen häivääkään. Opettajakin pääsi kehumaan menoa, ja minä taas muistamaan, kuinka kevyt Atte halutessaan osaa olla.
 |
| Ryhdikäs hetki laukassa. |
Vasemmassa laukassa Atte kulki vähän paremmin ehkä kuin ravissa. Noston jälkeen laukka oli aina tovin vähän nelitahtista, jolloin opettaja neuvoi auttamaan Attea parempaan tahtiin kevyillä raipankosketuksilla. Opettaja muistutti myös asettamaan reilusti, jotta pyyntö meni rehellisesti läpi. Tämän muistamalla ja laukan tahtia hakemalla saimme muutamia kivoja pätkiä. Atte oli ihan uskomattoman kevyt edestä eikä ollut puhettakaan, että se olisi painanut ohjille tai roikkunut vasemmalla ohjalla raskaasti. Toki välillä Atte yritti jotain sen kaltaista, mutta palasi kevyeksi sangen helposti. Olipa kyllä ihan erilaista menoa kuin edellisellä kerralla ja varsin makeaa paikoitellen.
 |
| Istuntavirhe 2: takakeno. |
Oikeassa kierroksessa sain olla tarkkana ulko-ohjan kanssa, etten päästänyt Attea asettumaan ylikorostetusti oikealle. Välillä ajattelinkin hieman vasta-asetuksen hakemista, jolloin sain Aten paremmin molempien ohjien tuntumalle. Atte alkoi ilmeisesti lämmetä, sillä jarrut alkoivat kadota paikoin. Mitään järjetöntä kaahausta ei tietenkään ollut, mutta Atte vain vaivihkaa kiihdytti askeliaan ja päätyi sellaiseen turhan kiireiseen raviin. Siinä sitten hoin mielessäni vahvaa istuntaa, pohkeita kiinni ja sitten pidätteitä myötäyksiä unohtamatta. Tulokset olivat sitten välillä sinnepäin, välillä taas pienen jarrutusmatkan jälkeen toimivia. Käytin myös kevennettyä yhden ohjan pysäytystä etenkin laukkaamisen jälkeen, kun Atte ei halunnut kuunnella liki ollenkaan. Joka tapauksessa saimme oikeassakin laukassa hyviä hetkiä, joissa Atte rentoutui pyöreäksi ja laukkasi kohtuullisen tahdikkaasti. Ravissa taas Atte enemmän yritti kiihdytellä, mutta opettajan vinkkien mukaan sinnikkäitä pidätteitä myötäyksiä unohtamatta tekemällä sain sen aina paikoin kuulolle. Istuntani ei kuitenkaan pysynyt pidätteissä vakaana, jolloin se ei antanut tukea jarrutusyrityksilleni, jolloin jäin liikaa ohjaan kiinni. Atte taas ajatteli niinä hetkinä varmaan, että haluan leikkiä vetokisaa, ja niinhän siinä sitten kävi. Jos oma pakettini oli yhtään kasassa, kuunteli Atte pidätteet paremmin.
Lyhyen kouluväännön jälkeen opettaja komensi meidät jonoon, ja lähdimme lammelle. Jätin tietysti satulan, suojat ja ylimääräiset omat kamppeeni matkasta, jotta voisimme kahlailla kunnolla. Lammelle päästyämme saimme sännätä veteen niin ravissa kuin kertaalleen laukassakin. Atte tuntui tykkäävän kahlailusta ihan kohtuullisesti, vaikka kaikki vihreä vetikin sitä kummasti puoleensa. Olipa ihana päästä uittamaan hevosia ensimmäistä kertaa tälle kesälle ja aika aikaisin vielä, kun nyt on kuitenkin vasta kesäkuun alku. Ihanaa vaihtelua, kun jokaista tuntia ei tarvitse mennä alusta loppuun saakka keskittyneesti, vaan välillä voi vaihtaa vapaalle ja vain nauttia hevosen kanssa puuhailusta. Kyllä kelpasi!
Kuvista ja videoista kiitos Alekseille!
