Tiistaina olin taas Tallinmäen tunnilla. Tavoitteenani on saada käytettyä kymmenen kerran korttini viisi viimeistä kertaa vielä tämän viikon aikana, kun kortin käyttöaika lähenee loppuaan. Maanantaina sainkin kulutettua sen ensimmäisen viidestä, ja tänään puolestaan hurahti toinen. Koulutunnille sain Melban, joskin oli opettaja laittanut Jetinkin vaihtoehdoksi. Halusin kuitenkin vähän vaihtelua, joten Jetti tuli tunnille toisen ratsastajan kanssa. Helteen lisäksi hikeä pintaan nostattivat lukuisat paarmat, jotka pörräsivät ärsyttävästi kimpussa. Onneksi ravissa ja laukassa niistä sai aina hetken taukoa.
Tunti aloitettiin hakemalla hevosia käynnissä ja ravissa vieterimäiseksi askelta lyhentämällä ja sen onnistuessa siitä rennosti eteen päästämällä. Tavoitteena oli saada hevosia vähän ryhdistymään ja pyöristymään. Melban kanssa aloin pyöritellä avuksi ympyröitä, sillä asetusten ja taivutusten avulla se pyöristyy parhaiten. En tosin ole vielä löytänyt niitä nappuloita, joista pääsisi nopeiten tavoitteeseen. Askeleen lyhentämisessä huomasin näprääväni sekä pohkeilla että ohjalla yhtä aikaa, vaikka apuja ei saisi olla päällekäin käytössä. Sitten huomasin, kuinka pidätteitä tehdessäni en ollut pohkeilla tuntumalla, jolloin askel ei lyhentämisen aikana vieteröitynyt, vaan pelkästään lyheni ja muuttui ponnettomammaksi. Näiden huomioiden jälkeen yritin paremmin säilyttää aktiivisuuden myös lyhentämisessä, mutta kovin hyvää jälkeä en saanut aikaan. Ympyröiden avulla sen sijaan Melba vähän pehmeni molempiin suuntiin, kunhan muistin ajoissa itse rentoutua enkä jäädä pyytämään loputtoman kauan.
Verryttelyn jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöjä portaittain aloittaen aina pitkän sivun alusta ja keskihalkaisijalle päätyen. Pari ensimmäistä kertaa väistöt tehtiin käynnissä oikealle, kun niitä tultiin molempiin suuntiin ravissa. Aluksi Melba ei ymmärtänyt, kun pyysin sitä väistämään oikealle. Väistöaskelten sijaan se kiihdytti vauhtia. Opettaja neuvoi ottamaan asetuksen väistön puolelle, mikä auttoi kummasti. Melba jätätti takaosaansa kuitenkin mieluusti matkasta, joten sain olla tarkkana, että sekin osa hevosesta lähti mukaan. Vasemmalle tehdyissä väistöissä puolestaan sain kontrolloida väistön vastakkaista puolta melkoisesti ennen kuin Melba malttoi kuunnella ja alkoi ottaa ristiaskeleita paremmin. Paikoin unohdin vartioida tätä vastakkaista puolta, jolloin Melba pääsi pullahtelemaan vasemmalta puolen ulos, kun keskityin vain pyytämään väistöä oikealla pohkeellani. Suoristukset portaittaisissa väistöissä onnistuivat aika helposti, mutta olisin saanut ratsastaa viimeisen väistöosuuden jälkeen tarkemmin keskihalkaisijalta lyhyelle sivulle tulemisen.
Väistöjä otettiin myös laukassa. Opettaja korosti, että tärkeää ei ollut se, kuinka jyrkkiä väistöaskeleita sai otettua, vaan se, että hevoset tottelivat ulkopuolen apuja. Kuvio oli siis sama, ja omalla ratsastuksellani ehdin ottaa laukassa kaksi väistöporrasta ennen kuin tila loppui kesken. Aluksi Melba ilmaisi taas kiihdyttämällä, ettei ymmärtänyt minua. Hieman menoa toppuuttelemalla aloin saada apuni perille, ja Melba teki erityisesti oikealle väistöt sangen tasaisesti. Suoristuksissa sain olla nyt tarkempi, sillä Melba jatkoi valumista väistön suuntaan, jos en ollut tarkkana. Vasemmalle väistöt olivat vähän vaikeampia, ilmeisesti puutteellisen vasemman puolen kontrollin takia. Niinpä vauhtia tahtoi tulla enemmän, kunnes lopulta apuni alkoivat mennä läpi, ja Melba ymmärsi tehtävän olevan sama kuin aiemmin, nyt vain eri suuntaan.
Laukassa työstimme vielä vaihtoja lävistäjien kautta. Melba vaihtaa hyvin näppärästi oikean laukan vasemmaksi, mutta vasemman vaihtaminen oikeaksi on vielä työstössä. Niinpä saimme valtaosan kerroista laukan vaihtumaan tasaisesti aina oikeasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan esitimmekin sitten vaikka mitä. Muun muassa hienon tasapainoisia vastalaukkoja ilman mitään epäröintiä ja kulmikasta ristilaukkaa. Sitten lopulta Melban saatua palaset taas kohdilleen niitä oikeitakin vaihtoja esitimme kerran tai pari, sen pienen vaihtopotkun avulla. Melba innostui kivasti tehtävästä ja reipastui aina lävistäjälle lähdettäessä. Helpompaan suuntaan se tuntui suorastaan sanovan, että annahan kuski olla, kyllä minä tiedän, mitä tässä tehdään, ja niin vain se oli kevyesti vaihtanut laukan. Mieleni olisi tehnyt pakertaa tovi pelkkää vasemman laukan vaihtamista oikeaan, mutta kun saimme lopulta onnistuneenkin yritelmän, niin se riitti.
Loppuverryttelynä menimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Melba liikkui siinä mukavan letkeästi, ja asetuksetkin menivät kivasti läpi rentouttaen ja pyöristäen ratsua. Yritin olla tarkempana siinä, etten pitäisi turhaan liian pitkään, vaan myötäisin ajoissa. Paikoin onnistuin, paikoin taas huomasin varmistelevani liikaa, mutten osannut korjata tilannetta nopeasti. Jotenkin en huomaa niitä pieniä merkkejä, jolloin myödätä, vaan odotan aina ehkä tovin liian pitkään. Onneksi kuitenkin muistan jossain vaiheessa aina myödätä, pahempi olisi unohtaa se kokonaan. Mutta täytyy kuitenkin harjoitella tätäkin, niin ehkä sitä myöten rentoutta alkaa löytyä aina vähän nopeammin eikä vasta loppuverryttelyssä.
