En päässyt omalle tunnilleni keskiviikkona, joten torstaina olikin jo tuplahinku ratsaille. Haaveilin jo kovasti puomi- tai estetunnista, mutta luvassa oli vielä koulua. Ratsuksi sattunut Elmo onneksi ilahdutti sen verran, että maltoin keskittyä vääntämään vielä koulua. Tunnin treeniaiheena oli hevosen ratsastaminen pyöreäksi niin takaosan ulommas väistättämisen kuin sulkutaivutuksen kaltaisen menon avulla. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja suurin osa tunnista oltiin ympyrällä.
Ensimmäisenä lähdimme hakemaan hevosia käynnissä myötäasetukseen ja pyöreäksi käyttämällä takaosan väistätystä ulommas apuna. Vasen kierros tuntui alussa sangen hankalalta niin asetuksen saamisessa kuin takaosan väistättämisessä. Elmo ei hevillä antanut vasemmalta periksi, vaan pullahti aina sisemmäs, kun yritin pyytää sitä myötäasetukseen. Terästin sisäpohkeen käyttöä ja aloin huolehtia paremmin ulkopuolen apujen käyttämisestä, jolloin meno parani hieman. Elmolle sai tehdä aika paljon pieniä pidätteitä ulko-ohjalla, jotta se malttoi väistää takaosaansa ulos. Oikeassa kierroksessa myötäasetuksen sai helpommin, mutta edelleen sain olla tarkkana, etten vain vääntänyt Elmon kaulaa mutkalle ja unohtanut ulkopuolen hallintaa. Takaosan väistö oli myös helpompaa tähän suuntaan, mutta molemmissa kierroksissa aktiivisuus pääsi katoamaan väistöjen aikana.
Takaosan väistätysten jälkeen otettiin aina tovi ravia, jossa hevosia työstettiin vähän pidempään muotoon ja tehtiin pieniä temponmuutoksia. Vasemmassa kierroksessa meno oli suurimmaksi osaksi kamalaa. Elmo tahmaili ja jännittyi eikä hevillä suostunut etenemään saati rentoutumaan. Korjasin omaa istuntaani parhaani mukaan ja koetin sinnikkäästi kertoa ratsulleni, että haluan sen liikkuvan rennon pyöreänä. Vaan ei. Muutamia pätkiä saimme sinnepäin, mutta lopullinen palasten loksahtaminen oikein jäi puuttumaan enkä yhtään tiedä, miksi. Oikeassa kierroksessa meno olikin sitten rutkasti helpompaa, ja Elmo kulki siivosti. Aktiivisuus oli silti edelleen vähän puolitiessä. Elmo ei helpolla lähtenyt ottamaan pidempää askelta saati edes kiihdyttänyt, vaan puksutti tasaisesti menemään, välillä tosin hidastellen. Elmollehan on ihan tyypillistä pieni laiskottelu, mutta sen asian tietäessäni olisin saanut ratsastaa sitä tarmokkaammin. Raipan kannustavilla merkeillä sain Elmosta vähän parempaa liikettä irti, mutta varsinaisesti ratsun moottori ei käynnistynyt kunnolla.
Seuraavaksi jatkoimme hevosten muodon työstämistä menemällä edelleen ympyrällä pysyen sulkutaivutuksen kaltaisesti. Kun hevosia saatiin vähän lyhenemään ja ryhdistäytymään, sai nostaa laukan ja laukata hetken aikaa. Aluksi molemmissa kierroksissa sain keskittyä antamaan selkeät avut, jotta Elmo käsitti, miten halusin sen kulkevan. Loppujen lopuksi Elmo tuntui hoksaavan tehtävän jujun paremmin oikeassa kierroksessa eli suomennettuna se suunta oli minulle helpompi. Sulkutaivutuksen kaltaisen menon aikana vauhti hiipui melkoisesti, mutta en antanut sen häiritä. Elmo ei taida olla vielä ihan sulavin tässä liikkeessä enkä minä paras opettaja sille, joten arvelin selkeiden ohjeiden olevan nyt vauhtia tärkeämpää. Elmo askarteli tehtävän kimpussa hyvin pähkäillen ja löysi aina hetkittäin ratkaisuja pyyntöihini. Itselle hankalaa oli saada asetus ja etuosa pysymään oikein, sillä takaosaa kontrolloidessa unohdin sen välillä oman onnen nojaan.
Laukannostoista puuttui vähemmän yllättäen se aktiivisuus, joka oli loistanut poissaolollaan valtaosan tunnista. Vasemmassa kierroksessa Elmo hyödynsi jälleen sitä, etten muistanut pitää ulkopuolta hallinnassa. Kertaalleen yritimme jyrätä opettajankin päältä, mutta onneksi emme törmänneet. Tulipahan taas konkreettinen muistutus siitä, että ulkoavuillakin on tarkoituksensa. Laukassa Elmo paiskikin hienosti töitä ja tarjosi paikoin mukavan pyöreää ja rentoa menoa. Tahti tosin hieman vaihteli ja pääosin laiskempaan suuntaan, mutta nohituksella Elmo jaksoi aina jonkin aikaa edetä reippaammin. Ulkopuolen avuilla sain Elmon pysymään hyvin tuntumalla ja reitillä, jolloin sen oli helppo laukata pyöreänä eteenpäin. Olisin toki saanut olla paremmin Elmon tukena, sillä muutamina kertoina se pääsi pudottamaan raville. Loppujen lopuksi Elmo jaksoi kyllä hienosti verrattuna siihen, kun se tuli tallille. Silloin se ei jaksanut laukata lyhyttä hetkeä pidempään saati kantaa itseään siinä. Nyt se taas menee jo hyvän tovin asiallisesti töitä tehden.
Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Elmo oli tässä aika näppärä, mitä nyt yritti paikoin alkaa hiippailla, mutta uskoi kyllä reipastumispyyntöä vielä kohtuullisesti. Opettajalta tuli palautteena, että Elmo teki tunnin ajan hienosti töitä. Kyllähän se vain on mainio poni ja minulle hyvin opettavainen ratsu. Tuumasin opettajallekin, että Elmo on kehittynyt valtavasti, minkä opettajakin allekirjoitti. Ainoa harmin paikka on vain se, ettei Elmo tuosta kasva isommaksi. Jalkani tahtovat olla turhan pitkät ponin koon huomioiden, ellen mene sitten hieman lyhyemmillä jalustimilla. Onneksi kokoeromme ei ole ainakaan tähän mennessä tahtia muutoin haitannut, niin pääsen oppimaan vielä toivottavasti yhtä sun toista tämän ponin kanssa.
