Ympyrällä työskentelyn tein käynnissä. Jetti väistää todella helposti, joten takaosan väistätys ulommas oli sangen vaivatonta. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että keskityin kontrolloimaan liikaa vain takaosaa, jolloin etuosa jäi huomiotta, asetus ei pysynyt toivotusti, ja ulkolapa tahtoi pullahtaa. Tämän huomion jälkeen keskityin siihen, etten turhaan prässännyt takapäätä liikaa, kun Jetti otti väistöavut helposti vastaan. Sen sijaan kiinnitin enemmän etuosaan huomiota, jolloin meno tasaantuikin sopivasti. Aktiivisuus tosin katosi välittömästi, kun pyysin väistöjä, jolloin hiippailimme valtaosan ajasta. Yritin kyllä nohittaa Jettiä liikkumaan myös väistön aikana, mutta pyyntöni menivät vähän heikosti läpi. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, etten huomannut kummempia puolieroja.
Takaosan väistätysten jälkeen työstin hetken aikaa ravia niin keventäen kuin harjoitusravissa istuen. Jetti liikkui tuttuun tapaansa tasaisesti. Hieman se yritti hiippailla, mutta ihmeen hyvin totteli, kun pyysin vähän aktiivisuutta. Otin myös pitkille sivuille askeleenpidennykset, joissa oli jopa energiaa. En tosin itse osannut pitää ohjia tuntumalla riittävästi, joten ravi taisi mennä enemmänkin vain läpijuoksemiseksi kuin varsinaiseksi pidennykseksi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka helposti Jetti reipastui pyynnöstä ja säilytti tahdin, kunnes pyysin sitä hidastamaan hieman. Muuten harjoitusravissa koetin vakauttaa jalkojani, jotka vispasivat jälleen. Hankalaahan se oli. Välillä sain käännettyä jalkani jotenkin niin, että vispaus väheni. Asentoa oli kuitenkin vaikea pitää yllä enkä osannut siihen vielä rentoutua, joten lipsahtelin nopeasti takaisin vanhaan asentoon. Ennen siirtymistä sulkutaivutuksen kaltaisiin liikkeisiin otin laukkaa verryttelynä kenttää ympäri. Jetti tahmaili ensin, mutta reipastui pitkillä sivuilla ihan kivasti. Tein myös parit laukanvaihdot lävistäjällä ja jos en väärin tuntenut, vaihtoi Jetti molemmat kerrat puhtaasti.
Sulkutaivutuksen kaltaisessa liikkeessä huomasin taas jääväni ähertämään turhan paljon takaosan kimpussa. Välillä taisin vääntää Jetti-paran sellaiselle mutkalle, että sen liikkuminen oli suorastaan ihme. En tosiaan tunne selkään juuri ollenkaan, milloin hevonen on toivotusti eikä kentällä tietysti ollut peilejäkään saati toista silmäparia apuna. Aloin sitten loiventaa takaosan asentoa, jolloin meno parani hieman. Jetti tosin hidasteli edelleen, mutta en ihmettele, kun tajusin pyytäväni sitä liian mutkalle. Lisäsin tehtävään myös laukannostot, jotka lähtivät aika arpoen. Jetti taisi välillä saada niin monta apua yhtä aikaa, ettei enää tiennyt, mitä niistä totella. Laukassa yritin hakea vähän kootumpaa menoa, mutta aktiivisuuden puute teki siitä tietysti hankalaa. Jetti tuntui pariin otteeseen kuitenkin hyvällä tavalla lyhyemmältä, vaikka ei se normaalistikaan mene kilometrin mittaisena. Loppuun otin molempiin suuntiin sulkutaivutukset vielä suoralla uralla, jotta saatoin tarkistaa, etten vääntänyt hevosta ihan mutkalle, vaan etenimme suunnilleen liikkeen vaatimassa asennossa.
Loppuraveissa hain Jettiä venyttämään ohjan perässä eteen ja alas pyörittelemällä ympyröitä. Jetti venytti aika kivasti, mutta välillä herpaantui tuijottelemaan omiaan (muun muassa sitä hurjan pelottavaa selkäännousukoroketta). Yllättävän nopeasti se kuitenkin muisti olemassaoloni ja palasi venytyksen pariin. Jetti oli tässä kohtaa mukavan aktiivinen, ja mietinkin, että tällä energialla olisi ollut hyvä aloittaa treenit. Vielä en vain osaa virittää Jettiä heti alkutunnista tähän mielentilaan, joten sain vain nauttia hyvästä menosta tunnin loppupuolella. Löytyipähän se kuitenkin, joten kai treenissä tuli tehtyä jotain oikeinkin.
