Tämän hevostytön saa iloiseksi helpolla. Se onnistuu esimerkiksi sillä, että koulutunniksi luullulla tunnilla mennäänkin puomeja. Jihuu! Näin kävi viikon neljännellä Tallinmäen tunnilla, jolle pääsin Pokun kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja puomeilla haettiin niin askeleen säätämistä ja suoruutta etenkin ennen ja jälkeen tehtävän kuin lopuksi vielä laukanvaihtoja kavalettien avulla.
Alkuverryttelyssä tulimme suoraa kahta puomin linjaa tavoitteena päästä ennen ja jälkeen niiden suoraan. Poku kulki suoruuden puolesta siivosti, mitä nyt vasemmassa kierroksessa halusi pistää kulmia suoremmiksi. Ratsua sai kuitenkin nohitella liikkumaan, sillä Poku on tunnetusti hitaammin syttyvää sorttia. Seuraavana tehtävänä oli kolmen puomin suora linja, jota tultiin ravissa. Oikeasta kierroksesta tultuna ensimmäiseen väliin piti saada enemmän raviaskelia kuin toiseen. Vasemmasta kierroksesta puolestaan juuri toisinpäin eli ensin vähemmän askelia, sitten enemmän. En muistakaan, milloin viimeksi olisin pelannut askelmäärillä ravissa, yleensä tällaiset tehtävät on tehty lähes aina laukassa. Joka tapauksessa oikeassa kierroksessa en ensimmäisellä yrityksellä saanut Pokua hereille, jolloin esitimme molempiin väleihin kuusi raviaskelta. Kahdella seuraavalla kerralla sainkin sitten yhden askeleen vähennettyä, joten jotain muutosta tapahtui. Ei isoa, mutta pienikin muutos parempaan on hyvä. Vasemmasta kierroksesta saimme tultua kerralla välit oikein eli ensimmäiseen meni viisi, toiseen kuusi. Hieman laiskemmalla hevosella koen helpommaksi tulla ensin reippaasti, sillä jarrut harvoin katoavat. Sen sijaan kaasun löytäminen rauhallisemman menon jälkeen on vaikeampaa. Tällainen tehtävä auttaa kyllä etsimään niitä molempia.
Ravitehtävien jälkeen palasimme takaisin kahden puomin suoralle linjalle, jota tultiin molemmista suunnista laukassa. Tehtävänä oli päästä hyvin suoraan koko linjan ajan sekä sovittaa väliin tasaiset kuusi askelta. Poku pyrki edelleen vasemmassa kierroksessa painamaan hieman sisälle, mutta oli silti ohjattavissa. Vasemmassa kierroksessa puolestaan sain muistaa kääntää ulkoavuilla kunnolla tehtävälle tullessa, jotta linja lähti oikein. Väli kuudella askeleella meni molemmista suunnista ihanan helposti. Tahti saattoi hieman hiipua loppua kohti, mutta askeleet sopivat kuitenkin väliin hyvin. Osasin itse tällä kertaa nohittaa hevosen riittävän ajoissa etenemään, jolloin minun ei tarvinnut viime metreillä enää yhtäkkiä komentaa. Muistin jopa ajatella pohkeita kunnolla tuntumalle, jotta Poku säilyttäisi vaaditun laukan eikä keksisi esimerkiksi pudottaa kesken kaiken raville. Tämä tehtävä menikin ihmeen kivuttomasti, kivaa!
Viimeisenä tehtävänä tulimme kahta kavalettia kahdeksikolla tarkoituksena saada laukat vaihdettua pienten hyppyjen avulla. Tulimme tehtävää kahden kierroksen eli neljän hypyn ajan. Otin tosin tästä tietämättömänä alle yksittäisen hypyn, jossa vasen laukka ei vaihtunut oikeaksi. Sitten kuulin tehtävän oikean kulun, ja pääsimme yrittämään Pokun kanssa uudelleen. Kahden kierroksen aikana saimme molemmat laukat vaihtumaan kertaalleen hypyssä. Yhdellä kerralla vasen laukka ei vaihtunut hypyssä puhtaasti oikeaksi, vaan Poku jäi ristilaukkaan. Ympyrän ja raipan avustuksella sain Pokun järjestelemään takajalatkin oikein. Toisella kerralla Poku jäi ristilaukkaan, kun yritin vaihtaa kavaletilla oikeasta vasempaan. Yritin sinnikkäästi korjata tätä, mutta en suostunut ympyrälle. Tila kuitenkin loppui kesken, ja niin päädyimme hyppäämään toisen kavaletin ristilaukassa. Kummasti sen aikana Poku sai kavionsa taas oikeaan järjestykseen. Ristilaukka oli sen verran mukellusta, että olisin luullut Pokun itsekin haluavan siitä pois. Vaan ei, tämä suomenhevosruuna suuntasi korvat tötteröllä kavalettia kohti piittaamatta enempää siitä, missä järjestyksessä ne kaviot nyt olivat.
Loppuravissa tahkosimme vielä kolmikaarista kiemurauraa. Poku asettui ja antoi mukavasti myöten oikealle, mutta vasemmalle ei juuri halunnut alkaa yhteistyöhön. Koetin houkutella ja pohkeella muistutella, mutta kovin selvästi Poku ei lähtenyt siihen suuntaan asettumaan. Ei se onneksi vängännyt vastaankaan saati leikkinyt hirveä, mutta selvä puoliero kyllä oli. Poku yritti kyllä ihan kivasti ja tarjosi paikoin asiallista raviakin puomi- ja kavalettitehtävistä syttymisen ansiosta. Itse taasen muikistelin tyytyväisyydestä selässä. Hassua, miten maahan läntätyt puukappaleet muuttavatkin koko tunnin niin paljon mielenkiintoisemmaksi. Lisäksi Poku on edelleen mainio tapaus aina, kun tunnilla on edes kavaletteja luvassa. Silloin tämä vanha ruuna innostuu ja antaa mennä kummempia kyselemättä. Sellaisella hevosella on ilo ratsastaa.
