Keskiviikkona minulla olikin tehokas ratsastuspäivä, sillä aamun maastoestetunnin jälkeen huilasin hetken, kunnes suuntasin tallille ensin omalle tunnilleni ja sitä kouluratakurssille. Oman tunnin ratsukseni sain Loren, joka oli jo edellistunnilla hommissa. Ratsukoita tunnilla oli kahdeksan, ja tehtävinä olivat toisella pitkällä sivulla tehdyt sulkutaivutukset niin käynnissä kuin ravissa sekä toisella pitkällä sivulla tehdyt voltit ja askeleenpidennykset.
Sulkutaivutukset käynnissä onnistuivat kohtuullisesti, vaikka Lore hieman jännittyikin niiden aikana. Maltoin itse pyytää Lorea sulkuun kaikessa rauhassa ja korjasin mahdollisia ongelmia maltilla. Olin ihan ihmeen zen, mikä varmasti auttoi ratsuakin keskittymään. Varsinaisia puolierojakaan en huomannut, joten sekin oli vain plussaa. Sen sijaan ravissa meno meni niin jännittyneen pinkeäksi, että mistään ei meinannut tulla mitään. Vaikka Lore jännittyi, olin itse edelleen ihmeen rauhallinen ja pyysin aina yhtä pientä asiaa kerralla ja muistin kehua, kun Lore yritti edes sinnepäin. Opettaja kertoi ravisulkutaivutusten olevan Lorelle vaikeita, mutta sangen hyödyllisiä, jotta se oppisi käyttämään selkäänsä ja takajalkojaan eikä etenisi etupainoisena etujalkojensa varassa.
Vasemmassa kierroksessa opettaja muutti tehtävää meille enemmänkin pohkeenväistöksi, jossa asetus oli oikealla. Tämä helpotti Loren etenemistä, ja se saattoi paremmin yrittää päästä toivottuun asentoon. Muutamia kertoja se jopa vähän rentoutui, kun sai itsensä järjesteltyä ja huomasi, että asennossahan saattoi liikkuakin ilman ongelmia. Tehtävää vaikeutti osaltaan se harjoitusravissa eteneminen. Kun Lore oli jännittynyt, sen ravi oli aika vaikeaa istua, ja hölskyinkin inhottavan häiritsevästi mukana. Sulkutaivutustehtävän ulkopuolella kevensinkin suosiolla, ettei ratsu turhaan jännittänyt itseään väärinpäin epävakaan istuntani takia.
Toiselle pitkälle sivulle pyöräytimme alkuun voltin, sitten pidensimme askelta ja sitten taas loppuun teimme voltin. Volteilla sain paikoin Lorea vähän rennommaksi, mutta takaosa ei silti alkanut kovin hevillä töihin. Lorea ei tarvinnut silti nohittaa hommiin, mutta olisin saanut keksiä, miten Loren olisi saanut paremmin kevenemään edestä. Ulkopuolen tuki oli taas aika olennainen, sillä ilman sitä Lore ei halunnut mennä volttia täsmällisesti, vaan vähän kiemurteli. Askeleenpidennykset eivät lähteneet kovin hyvin, vaan enemmänkin päästin tahdin kiihtymään sen sijaan, että askel olisi venynyt tahdin säilyessä. Pyrin pitämään tuntumaa ja ratsastamaan pohkeella eteen, mutta jokin palanen jäi puuttumaan. Muistaakseni kerran tai maksimissaan kahdesti sain ravissa vähän pidennysajatuksesta kiinni, kun keskityin pyytämään vähän kerralla sen sijaan, että pyrin pääsemään nopeasti täyteen pidennykseen.
Laukkaa työstimme niin uralla kuin volteilla. Vasemmassa laukassa saimme volteilla aika kivoja hetkiä, kun Lore tuntui olevan kuulolla ja vähän jopa rentoutuvan. Laukka pyöri myös hyvin ilman, että Lorea täytyi patistella. Loressa kivaa onkin se, että valtaosan ajasta se liikkuu itse eikä vaadi kannustamista jokaisen askeleen eteen. Oikea laukka olikin sitten melkoista vatkausta, mikä tuli taas järkytyksenä. Loren oikea ja vasen laukka tosiaan eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Niinpä istuminen oli haastavaa, jolloin vaikuttaminen hevoseen oli vähän huteraa. Tähän suuntaan kovin suuria onnistumisia ei tullut, ellei sitä lasketa, että sisuskaluni pysyivät toivottavasti oikeassa järjestyksessä. En oikein voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin jonkinlaiseen mukautumiseen, jolloin Lore jäi vähän paitsioon. Tietysti olisi pitänyt keskittyä työstämään ratsua, jolloin laukka olisi voinut parantua hieman, mikäli olisin saanut hevosta oikeinpäin.
Loppuraveissa ei ollut sen ihmeellisempää, vaan Lore kulki ihan asiallisesti. Pyöreyden kanssa oli vähän niin ja näin, mutta ympyröillä saimme paikoin ihan kohtuullisia hetkiä. Tunnista jäi itselle hyvä fiilis sen takia, kuinka rauhallinen osasin vaikeimmissakin hetkissä olla. Kerrankin maltoin enkä lähtenyt jännittymään hevosen mukana, vaan pyrin olemaan maltillinen ja kehumaan hevosta heti, kun se yritti sinnepäinkään. Tällä asenteelle kinkkisetkin kohdat menivät riittävän kivuttomasti, ja samalla oma fiilis pysyi selvästi koko ajan plussan puolella, kun en antanut turhautumiselle tilaa. Tällaisella asennoitumisella varmasti moni tunti menisi paljon paremmissa tunnelmissa, joten täytyy yrittää löytää tämä keskittyminen jatkossakin.
