Muista herättää hevonen

Kolmen päivän tallitauon jälkeen pääsin onneksi Tallinmäen tunnille. Luvassa oli ihanasti esteitä, joten ratsuksi sain enempää arvailematta Jetin. Ihanaa, että opettaja jaksaa sinnikkäästi pistää sen minulle, vaikka en ainakaan vielä saa siitä ihan parhaimpia puolia esiin. Treeniä vain siis lisää. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja kelinä mitä paahtavin +25 ja puolipilvistä. Lisäksi kiusana olivat paarmat, jotka yrittivät syödä niin ratsut kuin ratsastajat.

Alkuverryttelynä tulimme ravissa pohkeenväistöjä omaan tahtiimme sekä laukassa sekä uraa myöten verryttelyä että ristikon hyppäämistä ympyrällä. Jetin kanssa ei tullut mitään uutta vastaan, vaan se otti kaiken aivan rauhassa (lue: oli hieman laiska) ja tarkkaili ympäristöään aktiivisesti (lue: kyttäsi ka-ma-laa selkäännousujakkaraa). Kannustin ja nohitin, ja paikoin jotain edistystä tapahtui. Ainakin aina sen jälkeen, kun olimme päässet ohi pieniä, kimoja hevosia syövästä jakkarasta. Väistöt oikealle lähtivät ihan kivasti, mutta vasemmalle Jetti pyrki painamaan ulkolavan kautta karkuun väistämättä kunnolla. Ulkopuolen tuki, olisiko mitään? Molemmista suunnista tehdyt ristikkohypyt (ratapiirroksen este 2) menivät myös valitettavan tutulla tavalla eli en saanut patisteltua Jettiä liikkumaan ja toiseksi unohdin pitää reitin ympyränä. Loppua kohti parani hieman, mutta olisi kiva saada homma toimimaan nopeammin kuin noin hieman kärjistettynä miljoonannen yrityksen jälkeen.

Verryttelyn jälkeen pääsimme tahkoamaan kolmoissarjaa, jossa oli kavaletti, pysty (este 5a) ja okseri (este 5b). Ensimmäinen kierros oli kunnon räpellystä, kun pukkasin Jetin liikkeelle ja jäin odottamaan, mitä se tuumaa. Jettihän hämmentyi kuskin ratkaisusta hiiteen, mutta kilttinä ratsuna möngersi esteet sangen vaivalloisesti yli. Opettaja tuumasi, että minun on vain muistettava herättää Jetti joka ainoa kerta liikkeelle. Tämähän ei tullut yllätyksenä. Toistoja onneksi otettiin sen verran, että aloin saada Jettiä hereille, ja se itsekin suoran avautuessa alkoi muistaa, mitä edessä oli luvassa. Silti sekoitin useampaan otteeseen hevoselle työrauhan antamisen ja matkustajaksi heittäytymisen, minkä Jetti peilasi heti hidastamalla. Niinpä hypyt eivät lähteneet niin sulavasti, jolloin mukautumiseni oli puolestaan aika kamalaa. Hyppäsimme vielä ennen rataa jotain, mutta helle näemmä sulatti ne tiedot päästäni.

Rata meni sitten suurinpiirtein näin, ei tosin lähellekään yhtä ahtaasti. En nyt vain saanut järjesteltyä palikoita piirrokseen niin, että se olisi ollut väljempi. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa. Sain Jetin heräteltyä ihan kivasti, mutta esteille tultaessa tapahtui aina pieni hyytyminen. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin, ja laukkakin vaihtui siinä oikeaksi. Lähestyminen kakkosesteelle meni vähän puskemiseksi (se kam-mot-ta-va jakkara), mutta sain kuitenkin tien kohtuullisen järkevästi. Laukka tosin piti vaihtaa lennosta hypyn jälkeen. Kolmonen meni ihan ok, mutta neloselle en saanut suoristettua kunnolla kuin vasta viime tipassa, mikä kostautui pienenä hidastuksena ennen hyppyä. Viitossarjalle sain viriteltyä Jetin hyvin, jolloin se sujui kivasti. Kuutoselle kaartaessa Jetti kompastui, ja otin lähestymisen kokonaan uusiksi. Vastoin odotuksiani, Jetti ei tuijottanut kavalettiestettä, jonka alla oli kaksi rengasta, vaan pomppasi sen muitta mutkitta laukankin vielä vaihtaen. Seiskalle tuli turhan tiukka tie (se ketku jakkara!), mutta pienellä nohituksella Jetti loikkasi senkin yli, jolloin tarvitsi enää vain ohjata suoraan ja ylläpitää laukka, ja niiden avulla pääsimme vielä kasiesteen yli, ja rata oli siinä.

Vaikka rata ei ollut lähelläkään kurjimpia suorituksiamme, murehdin silti opettajalle hyppyihin mukautumisen ongelmaa. Esteetkään eivät olleet niin suuria, että ongelmat olisivat voineet johtua siitä. Korkeudet olivat maltillisesti aina ristikosta noin 75 senttiin. Niinpä opettaja kasasi kolmoissarjan takaisin, ja saimme tulla sitä Jetin kanssa vielä pari kertaa. Ohjeena oli edelleen herättää Jetti ajoissa liikkeelle ja antaa sille sitten työrauha. Sarjalla sain ihanasti sitten keskittyä vain olemaan hypyissä paremmin mukana, mikä onnistuikin. Huomasin kyllä vieläkin jonkinlaista hidastumista ennen ensimmäistä hyppyä, joten ilmeisesti pohkeeni eivät olleet tuntumalla tai sitten mahdollisesti lähdin nojaamaan hyppyyn liikaa ja etuajassa. Meno kuitenkin parani hieman, joten kannatti ottaa vielä radan jälkeen pari ekstrahyppyä. Jumppasarjaa toivoisin melkein joka hyppytunnille, sillä siinä on niin näppärä treenata omaa istuntaa.

Loppuverryttelynä ravasimme vielä tovin tavoitteena saada Jetti venyttämään eteen ja alas. Ravia lyhentämällä ja siitä rentoutumalla ja pidempää askelta hakemalla tämä onnistuikin kivasti. Pureskelin samalla tunnin kulkua ja tulin siihen tulokseen, että Jetti loppujen lopuksi liikkui paremmin kuin yleensä. Sain sen startattua aina hyvin matkaan, mutta sitten jotain hidastavaa tapahtui melkein aina ennen estettä. Voi hyvin olla, että sukellan sen verran itse ennakkoon, että se jarruttaa Jettiä. Tai sitten vain heittäydyn itse selässä juuri ennen hyppyä olemattomaksi, jolloin hevonen kokee olevansa hyppäämässä ihan yksin. En ole oikein varma, voiko jompikumpi teorioistani pitää paikkaansa vai onko vielä jokin muu selitys. Pitää päästä taas toiste testaamaan. Tällä kertaa osasin paremmin herättää Jetin alussa, mutta sitten en jatkanut samaa ratsastusta täsmällisesti koko aikaa. Ensi kerralla siis herätyksen lisäksi tehtävänä on ylläpitää aktiivisuus. Jospa ne esteet ylittyisivät sitten hieman sujuvammin.