Toiseksi kesätunnikseni otin torstain B-A-tunnin. Ei tuntunut edes hassulta olla torstaina omalla tallilla, sillä aiemmin sama päivä sisälsi Tallinmäen tunnin. Mietin kovasti tallille päästyäni, jatkuisiko Atte-putkeni. Listasta selvisi, että Atte meni toiselle ratsastajalle, mutta pysyin sentään samassa hevosrodussa, kun sain ratsukseni Hilanterin. Tunnin aiheena olivat siirtymät, joita treenattiin niin ympyröillä kuin lävistäjällä.
Siirtymiä tehtiin ensin ympyrällä siten, että ensimmäinen puolikas mentiin käynnissä, sitten puolivälistä nostettiin ravi ja sitten ympyrän päättyessä siirryttiin taas käyntiin. Kuvio tehtiin myös toisinpäin eli ympyrä aloitettiin ravissa, siirryttiin käyntiin ja ympyrän päättyessä taas takaisin raviin. Siirtymät käynnistä raviin ja takaisin onnistuivat ihan kivasti. Mitä nyt mahdollisesti saavutettu pyöreys katosi molempiin suuntiin siirryttäessä, vaikka kuinka yritin houkutella Hilanteria pysymään rentona. Oikea kierros oli molemmissa askellajeissa helpompi. Vasemmassa kierroksessa sain taas huolehtia siitä, että ensinnäkin itse olin kääntymässä hevosen mukana ja toiseksi siitä, että Hilanteri asettui ilman, että yritti painaa sisälle.
Tehtävää hinkattiin vielä tekemällä ravista laukannostoja, jotka tehtiin ympyrän puolivälissä. Sen jälkeen laukattiin loput ympyrästä, jatkettiin uraa myöten ja lähdettiin lävistäjälle, jonka puolivälissä siirryttiin takaisin raviin. Tein itselleni laukannostoista jotenkin niin ison asian, että häselsin niiden aikana luvattoman paljon. Tehtävä aloitettiin vasemmassa kierroksessa, jossa Hilanteri esitti muutamat aika asialliset nostot. Se kuitenkin pääsi hieman kurvailemaan mutkalla etenkin lävistäjälle lähdettäessä enkä juuri ehtinyt sitä lyhyen pätkän aikana saada kuulolle. Siirtymät raviin onnistuivat helposti, mutta ne olivat vähän töksähtäviä vailla sujuvuutta.
Oikeassa kierroksessa puolestaan panikoin nostoja niin paljon, ettemme saaneet omasta mielestäni yhtään kelvollista aikaiseksi. Jotenkin Hilanteri tuntui löysältä enkä saanut heräteltyä sitä aktiivisemmaksi. Nostot tehtiin harjoitusravista, jossa en taaskaan osannut istua kunnolla, joten se varmasti selitti Hilanterin haluttomuuden liikkua hyvin eteen perunasäkki selässä heiluen. Se mikä laukannostoissa hävittiin, niin muualla laukassa ehkä voitettiin vähän takaisin. Tähän suuntaan sain Hilanterin aika suoraksi, jolloin se laukkasi mukavan pyöreänä. Lävistähetkistä opettaja bongasi ainakin yhden sellaisen, jossa tunnetusti noin sadalle mutkalle taipumaan kykenevä Hilanteri meni niin suoraan kuin mahdollista. Siltä se kyllä tuntuikin, sillä se oli kevyt edestä, mutta aktiivinen eikä sitä tarvinnut säätää. Raviin pääsimme siirtymään ehkä aavistuksen sujuvammin kuin toisessa kierroksessa, mutta silti niitä olisi saanut valmistella huolellisemmin. Treenasin aina tilaisuuden tullessa nopeasti siirtymiä tavoitellen Hilanterin pysymistä rentona, mutta jotain pääsi tapahtumaan aina juuri ennen siirtymää, jolloin rentous katosi silmänräpäyksessä. Todennäköisesti jännitin istuntani irti satulasta kuvitellen sen sijaan tekeväni pidätteitä istunnalla. Se selittäisi, miksi hevonenkin jännittyi.
Loppuraveissa Hilanteri olikin sitten aika mukava ja pysyi pidempiä hetkiä rennon pyöreänä ja kivasti liikkuen. Koetin muutamia askeleenpidennyksiä ja välillä sain jopa pidettyä ohjat käsissä enkä nakannut niitä pois. Pidennys oli kuitenkin sangen maltillinen, en tainnut rohjeta pyytää kunnolla tai sitten en vain kyennyt siihen, kun liian suuri osa keskittymisestäni meni ohjien pitelemiseen. Joka tapauksessa loppuraveissa tuli rentoja hetkiä, joissa Hilanteri tuntui myös suoralta. Siihen oli hyvä päättää päivän tunti. Olin ennen satulaan nousemista ehtinyt fiilistellä aiempia todella hyviä kertoja, joiden rinnalla tämä oli pieni pettymys. Taisin fiilistelyideni takia jäädä ratsastamaan vähän puoliteholla, kun ajattelin Hilanterin lukevan ajatukseni jo tässä vaiheessa. Ihme ja kumma näin ei käynyt, minkä kyllä huomasi tunnin sujumisesta. Kun keskityin, Hilanteri keskittyi. Jos taas herpaannuin, oli ratsunikin samalla sekunnilla omissa maailmoissaan. Hevonen tosiaan on ratsastajansa peili, niin hyvässä kuin pahassa.
