Sunnuntai jatkui tietysti hevostellen, kuinkas muuten. Kisojen jälkeen suuntasin ratsastamaan Jetin viikon viimeisen eli kolmannen kerran. Kouluvääntö ei estekisahuuman jälkeen käynyt mielessäkään, joten raahasin kentälle noin 17 metrin kahden puomin suoran linjan sekä laitoin lävistäjäpuomit. Arvelin puomitreenin saavan minut keskittymään ja Jetin puolestaan liikkumaan vähän paremmin.
Alkuverryttelynä ravailin puomien yli niin ihan suoraa linjaa hyödyntäen kuin tehden lävistäjäpuomien avulla vaikka millaisia koukeroita. Aluksi Jetti tuttuun tapaansa jarrutteli, mutta ylitti puomit asiallisesti, kun ratsastin tarmokkaammin. Kunnollisen ravin löytäminen oli kuitenkin aika vaikeaa, ja annoin Jetin monesti päästä laiskottelemaan ennen kuin ehdin puuttua asiaan. Missä se ajatus etenemisestä koko ajan? Tätä täytyy tosiaankin treenata. Käännöksissä puolestaan yritin aina miettiä ulkoapuja, etten jäisi sisäohjaan roikkumaan. Välillä sain tehtyä käännöksiä enemmän oikeaoppisesti, jolloin Jetti tuntui sopivasti kevyeltä eikä liiraillut minnekään, vaan kääntyi asiallisesti. Välillä taas ajattelin sisäohjan olevan tie onneen enkä muistanut ulkoapuja ollenkaan. Silloin Jetti luonnollisesti kiemurteli, kun avut eivät olleet kohdillaan. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka nopeasti Jetti reagoi aina, kun sain tehtyä pieniäkin asioita paremmin.
Laukka oli tänään tahmein askellaji. Yritin virittää Jettiä laukkaamalla kenttää muutaman kerran ympäri, mutta en tainnut olla riittävän tomera herättääkseni sitä töihin. Menimme melkoista mummoköröttelyä, ja ratsastamisen sijaan jupisin itsekseni satulassa. Tehokkaan tehotonta. Tässä vaiheessa viimeistään olisin tarvinnut ulkopuolisen tahon komentamaan molemmat hereille, kun en siihen itse tällä kertaa kyennyt. Aluksi tulin suoran linjan puomeja muutamia kertoja kuudella laukka-askeleella. Jetille plussaa siitä, että kertaa tai kahta lukuun ottamatta se säilytti laukan ja möngersi puomien yli, vaikka olisi helposti voinut pudottaa raville. Nohituksen jälkeen sain Jetin laukkaamaan välin myös viidellä askeleella, mutta se vaati melkoisen herättelyn, vaikka väli menikin sujuvasti tälläkin askelmäärällä.
Muutoin tulin laukassa puomeja pidemmästi putkeen vaihdellen laukkoja joko puomin ylityksessä tai sitten ajan kanssa sen jälkeen. Vaihdot tulivat helposti, ja tiet puomeille olivat aika pitkälti kunnossa. Reippautta olisi toki saanut olla monin verroin enemmän, mutta kaasu oli jäänyt meiltä matkasta. Tai lähinnä minulta, Jetti olisi varmasti liikkunut, jos olisin saanut sitä oikeasti vaadittua. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että kerrankin sain ajateltua teitä enkä ihan kurvaillut miten sattuu. Lisäksi sain tehtyä puomeilla muutamia onnistuneita vaihtoja, mikä myös lämmitti mieltä. Olisihan se silti aika hienoa saada herätettyä hevonen jokaisessa askellajissa ja treenata jo puomeilla sitä hyvän ratalaukan säilyttämistä.
