Maanantain Tallinmäen tunnilla Jetin ja minun kanssani ratsukoita oli kaksi ja vuorossa puomi-/kavalettitunti, jeij! Kenttä oli pysynyt kunnossa, vaikka lämpöasteet vaihtuivatkin pakkasen puolelle, joten keli ei päässyt haittaamaan ratsastusta. Tunnin tehtävät tultiin 20 metrin suoralla linjalla sekä ympyrällä olleella ristikolla.
Suoraa linjaa tahkottiin ensin puomeilla niin käynnissä kuin ravissa. Tavoitteena oli ratsastaa linja tasaisesti alusta loppuun. Yleensä Jetillä on tapana hidastaa alussa puomeilla aivan kuin uljas esteratsu ei moisia olisi koskaan nähnyt. Tällä kertaa valmistauduin tähän ja ratsastin käynnistä alkaen päättäväisemmin puomeja kohti. Ne ylittyivätkin ihan ok ilman kummempia tuijotteluita, mutta parempi ratkaisu olisi tietysti ollut saada Jetti liikkumaan ajoissa ennen ensimmäistä puomia eikä varmistella viimeiseen asti etenemistä. Liikkeen saaminen ja säilyttäminen siis treeniin. Ravissa puomit menivätkin mukavammin, ja sain rentouduttua paremmin enkä varmistellut ihan koko aikaa. Tulimme samaa tehtävää vielä laukassa kavaleteilla. Vasemmassa kierroksessa esitimme väliin seitsemääkin askelta, kun opettaja toivoi kuutta. Prässäyksen jälkeen sekin onnistui tässä suunnassa, ja onneksi oikeassa kierroksessa homma alkoi toimia alusta alkaen paremmin. Jetti piti yksinkertaisesti herättää ajoissa ja antaa sille sitten työrauha. Tässä suunnassa laukka rullasikin mukavasti, ja saatoin itse odottaa todella maltillisesti pientä hyppyä, jolloin tehtävä sujui melkein kuin itsestään.
Tunnin toisena tehtävänä oli ristikon hyppääminen ympyrällä molemmista suunnista. Kentän valot nakkasivat ristikolle pienet varjot, jotka eivät ihme kyllä sotkeneet menoa juurikaan oikeassa kierroksessa. Laukka tosin siinä oli vähän hyytynyttä, ja tie kiemurteli välillä miten sattuu. Paremmalla tiellä ja sujuvammalla laukalla meno parani. Vasemmassa kierroksessa Jetti bongasi ristikon varjot ja hyytyi pari kertaa pahasti esteelle. Kertaalleen se teki melkein täyspysähdyksen ennen kuin totesi varjot vaarattomiksi ja könysi esteen yli. Ja mitä minä tein tuolloin? Hengasin tietysti kaulalla ja odotin, mihin ratkaisuun ratsu päätyy. Ei puhettakaan, että olisin ollut tuntumalla ja kannustanut hevosta jatkamaan. Milloin opin, että koko aika on ajateltava eteen ja ratsastettava? Niin ja vielä se pitäisi ymmärtää, ettei se tarkoita puskemista, kaulalla makoilua tai kokoaikaista säätämistä. Onneksi vasemmastakin kierroksesta saimme ainakin yhden asiallisen hypyn, vaikka viilattavaa olisi ollut valtavasti. Toisena ongelmana tässä suunnassa oli Jetin valuminen sisälle ympyrää pienentäen, kun sisäpohkeeni ei ollut töissä. Voi ikuisuusongelmat!
Loppuun tulimme kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Asetukset molempiin suuntiin olivat vähän hukassa, ja opettaja neuvoi olemaan nopeampi niin myötäämään kuin pyytämään eteen. Ennen tätä kommenttia (ja tovi sen jälkeenkin) menomme oli lähinnä hidastelua ja kaatuilua. Etenkin kaarteet vasemmalle tahtoivat mennä oikoen, kun en saanut ratsastettua sisäpohjetta läpi saati Jettiä ulko-ohjan tuntumalle. Opettaja pistikin meidän lopuksi pääty-ympyrälle oikeaan kierrokseen treenaamaan ajatuksen kanssa vaikuttamista. Nopeus oli valttia, jotta Jetti ei alkanut hidastella turhaan tai miettiä asioita liian perusteellisesti. Välillä meno parani, mutta olin kyllä armottoman hidas ratsastuksessani. Oma keskittyminen meni aina liian perusteellisesti yhteen asiaan, jolloin kaikki muu kärsi. Jos sain asetuksen, unohdin säilyttää liikkeen. Jos taas oli liikettä, en saanut asetusta läpi. Huhhei. Jotain pientä parannusta onneksi tapahtui hetkittäin, joten en ehtinyt vajota ihan maanrakoon murehtimaan ongelmia. Keskeisimpänä tunnilta jäi mieleen se, että suoritukset pitäisi aina lopettaa energiseen etenemiseen. Näin hitaammatkin hevoset oppisivat vähitellen, että reipas meno palkitaan jossain vaiheessa hidastuksella, jolloin ne voisivat alkaa pyrkiä paremmin itse eteen. Jetin kanssa tämä onkin erityisen tärkeää, joten taas kerran yksi uusi asia pohdittavaksi.
