Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. En ottanut mitään isompaa treeniaihetta, sillä halusin tutkailla, mitä ihmettä ulkopuolen hallitseminen oikein on. Niinpä menin pitkälti perusratsastusta tällä kertaa käsieni elämää seuraten.
Ympyröitä pyöritellessä huomasin, kuinka oikea käteni osaa olla sisäkätenä ja vasen puolestaan ulkokätenä. Eli oikeassa kierroksessa käteni osaavat olla melkein niin kuin pitää, vaikka niillä siinäkin suunnassa tahtoo oma elämä olla. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa käteni menevät ihan hämilleen. Vasen käsi pyrkii kaulan yli oikealle, ja oikea käteni puolestaan irtaantuu kaulasta poistuakseen jonnekin kauas oikealle. Oli aika huvittavaa seurata käsien elämää aivan kuin minulla ei olisi ollut mitään valtaa niihin. Käynnissä ja ravissa sain välillä järkeä käsiini, mutta huomasin silti välillä paikkaavani toimimatonta sisäpohjetta ohjia nypertämällä. Siitähän ei tietysti tullut oikein mitään, joten saisin ottaa tehokurssin aiheella "Pohkeet: jotain syötävää vai jotain ratsastukseen liittyvää?" Jos joku tietää tuollaisen kurssin, otan vinkit ilolla vastaan.
Laukassa meno oli melkoisen huteraa. Sain istuttua kohtuullisesti, mutta ohjastuntuma oli aivan kamala. Lopulta päätin huijata ja nappasin ulkokädellä Jetin harjasta kiinni. Kas kummaa, meno tasoittui heti, kun ulkokäteni lakkasi lentämästä. Jetti tuntui löytävän ulko-ohjasta tukea ja laukkasi paikoin mukavan tasaisesti. Lisäksi sisäpohkeeni saattoi yhtäkkiä alkaa toimia, kun aivokeskukseni kykeni irrottautumaan ulkokäden ajattelusta ja kohdistamaan energiaa johonkin muuhun. Kerrassaan hämmästyttävää. Sain molempiin kierroksiin hyvää ajatusta siitä, miten ulkokäden pitäisi olla ja elää, kun käytin harjaa tukena. Sain myös aina laukan loppupuolella oltua hetken ihan ilman apupyöriä eikä Jetti singahtanut saman tien takaisin lähtöruutuun. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että saan ulkokäteni (sisäkädestä nyt puhumattakaan) vakaaksi kaikissa askellajeissa ilman tällaisia huijauskeinoja.
Siinä olikin tunnin suurin anti, kun en sen ihmeellisimpiä tehnyt. Joskus tekee hyvää keskittyä vain yhteen asiaan, sillä koko paketin korjaaminen yhdeltä istumalta on mahdoton tehtävä. Pala kerrallaan, niin jospa sitä siitä kehittyisi hiljalleen tai ei ainakaan taantuisi.
