Kinttuja ylös

Selfie feat. Jetson II.

Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Kouluvääntö ei houkuttanut, joten raahasin puomin ja minikavaletin keskihalkaisijalle ja päätin tahkota niitä. Jetti oli hierottu aiemmin viikolla, ja ohjeeksi oli tullut hevosen kiipeilyttämistä, hyppyyttämistä sekä liikkumista reippaasti eteen ja alas -muodossa. Päätin pistää Jetin jumppaamaan puomin ja minikavaletin avulla, jotta sen kintut irtoaisivat kerrankin maasta.

Alkuverryttelyssä menin käyntiä ja ravia hakien Jettiä venyttämään ohjan perässä. Menin koko verryttelyn puolipitkällä ohjalla ja aina pohkeideni toimiessa venytti Jetti hienosti itsensä tuntumalle. Ravi etenkin tuntui paikoin mukavan letkeältä, kun en turhaan nypertänyt ohjilla ylimääräistä. Laukassa tein myös saman, ja siinäkin Jetti liikkui aika kivasti. Näperrän ilmeisesti ohjalla monesti sen verran, että pelkästään se saa Jetin jarruttamaan. Tietenkin hevosen pitää hyväksyä tuntuma, mutta pelkään pahoin, että minun tarjoamani tuntuma on jotain ihan muuta.

Tämän jälkeen tahkosin tovin puomia ja minikavalettia. Aloitin käynnistä ja tulin tehtävää molemmista suunnista. Aluksi Jetti oli sitä mieltä, ettei se voi millään saada kinttujaan valtavan korkeiden esteiden yli, mutta pienellä nohituksella alkoivat kaviotkin nousta. Itse keskityin antamaan Jetille työrauhan ylityksen aikana, mutta pysymään silti tuntumalla. Onnistuminen oli vähän vaihtelevaa, kun välillä unohduin matkustamaan. Tulin tehtävää vielä ravissakin eikä meno kärsinyt siitä. Jetti vähän hidasti tehtävälle tullessa alussa, mutta paransi hyvin toistojen myötä. Oma vaikuttamiseni oli vähän parempaa, kun en tehnyt koko ajan liikaa.

Wannabe-kouluratsukampaus.

Lopuksi tulin samaa hommaa vielä laukassa. Puomin ja minikavaletin väliin meni sopivasti yksi laukka-askel. Jetti tuli tehtävää tosi mukavasti ja tuntui jopa vähän innostuvan siitä. Tehtävän jälkeen oli vielä matkaa lyhyelle sivulle, jolloin ehdin välillä vaihtaa laukan sen mukaan, kumpaan suuntaan kulloinkin halusin jatkaa. Laukat vaihtuivat todella kivasti, ehkä parhaiten pitkään aikaan. Jotenkin Jetti vain teki vaihdon helposti eikä päässyt edes punkemaan minnekään. Ehkä en itse tehnyt asiasta niin valtavaa numeroa kuin yleensä, mikä tietysti auttoi. Oli hauska "hypätä" minikavalettia, vaikka oikeastihan Jetti lähinnä laukkasi siitä yli. Minulle mikä tahansa aavistuksen maasta irti oleva puomi on valtava este, jolloin innostun hyvällä tavalla hiiteen. Kummasti se motivoi, kun välillä saa laukata jonkin tuollaisen yli sen sijaan, että pitäisi laukata sileällä. Hassua. Loppuraveissa annoin Jetin venyttää taas eteen ja alas sekä pyrin säilyttämään hyvän ravin. Jetti liikkui jo mukavasti, kuten yleensä aina laukan ja etenkin pienen hyppelyn jälkeen. Tämän kerran tunti oli tosi kiva, vaikka taaskaan treeniaihe ei ollut ihmeellinen. Oma keskittymiseni pysyy vain niin paljon paremmin yllä, kun sileän sijasta voi mennä jotain muuta.

Loppuravien jälkeen rääkkäsin Jettiä vielä kuvaamalla itseni keikkumista satulassa väärinpäin, sillä Nora oli nakannut minulle hevoshaasteen. Pitihän sitä jotain tehdä etenkin, kun kerrankin oli mahdollisuus. Päävastineeni haasteeseen oli tehdä Jetille sykeröt, sillä moisia en ole koskaan aiemmin hevoselle yrittänytkään värkätä. Tulos oli sangen mielenkiintoinen, kuten videolta voitte todeta. Kaikkea sitä heppahöperyyksissään tekee ja laittaa vielä ihmisten ilmoille. Kiitos vain, Nora! Pistin mukavan vahingon kiertämään, joten jään odottamaan innolla, mitä puolestaan haastamani Kaisa keksii puuhata jonkin hevoskaverinsa kanssa. Muuten, mikäli teitä on haastettu tällä samalla tehtävällä, niin linkkailkaahan videoitanne kommenttilaatikkoon.