Sunnuntaina luvassa oli tuplakisapäivä, joka alkoi oman seuran koulukisoilla. Luokkana oli ensimmäistä kertaa
B-merkin kouluohjelma ja ratsuna
Pera. Olen yleensä jännittänyt koulukisoja aina estekisoja enemmän eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Jännitin siis, mutta huomattavasti vähemmän kuin pahimmillaan. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt, sillä tämä oli ehkä huonoin kouluohjelmamme Peran kanssa. Vaikka koin, että olin rennompi kuin aiemmin, ei Pera tavoittanut sitä fiilistä, vaan taisi jännittää meidän molempien puolesta. Niinpä kouluratamme meni niin ja näin. Jos ainoa arviointikriteeri olisi ollut nopeus, olisimme voittaneet luokan helposti. Harmi vain, ettei nopeudella ole mitään tekemistä tässä lajissa.
Verryttelyssä ehdin kävellä hyvän tovin kentällä ja testailla siellä pysähdyksiä, peruutuksia sekä pohkeenväistöjä. Pera oli vähän löysä, mutta ei pahimmalla mahdollisella tavalla. Rennosti tehtynä väistöt lähtivät molempiin suuntiin aika kivasti, kun en pusertanut liikaa, vaan pyysin ne rauhassa. Peruutuksissa hain lähinnä takapäätä alle, mutta se taisi jäädä saavuttamatta. Pera teki peruutukset aika nopeasti ilman, että juuri keskittyi niihin. Muuten ote ratsuun oli ihan ok, kun keskityin pitämään ohjat käsissä ja pohkeet kiinni. Maneesissa hain lähinnä vain otetta raviin ja laukkaan. Saimmekin muutamia asiallisia pätkiä, joissa Pera oli rento ja kuuliainen. Etenkin muutamat harjoitusravipätkät olivat niin kivoja, että jännitykseni lieveni asteen. Niitä hetkiä olisi kehdannut esittää radalla, mutta valitettavasti tällä kertaa ne jäivät verryttelyalueelle. Taidan sittenkin jännittää vielä melkoisesti, vaikka mahanpohjaa ei vääntäisikään niin kuin aivan koulukisa-aikojeni alussa.
 |
| Pera näkee mörköjä. |
Ohjelma ei lähtenyt vahvasti käyntiin, sillä heti alkupuolella Pera keksi säikähtää ilmeisesti niinkin pelottavaa asiaa kuin valkoinen kouluaita. Kesken ravin se töksäytti itsensä hetkeksi käyntiin, kunnes singahti takaisin raviin. Sen jälkeen Pera tuntuikin tuntiratsun versiolta ruutitynnyristä, ja mietinkin, leviääköhän ratsu vielä radan aikana allani ja kuinka pahasti. Pera eteni jännittyneesti ja pääsi kiemurtelemaan, kun en saanut istuttua hyvin saati otettua tuntumaa napakasti. Tuomari huomioikin jännittyneisyyden ja kiemurtelun. Keskiravissa oli tuomarin kommentin mukaan oikea ajatus, mutta ero olisi saanut olla vielä selvempi. Itse olin samaa mieltä, mutta parempaan en tällä radalla olisi pystynyt. Ote oli liian hukassa.
 |
| Hyvä hetki, jos ei katso kuskia. |
Pohkeenväistö vasemmalle lähti hätiköiden, kun Pera luuli minun haluavan vauhtia, ei väistöä. Sain jarrutella aika napakasti, mikä aiheutti jälleen kerran kiemurtelua sekä tahtirikkoja käyntiin. Väistöt oikealle menivät vähän paremmin, mutta molempien väistöjen jälkeiset suoristukset tulivat aika myöhässä. Laukannostot jännittivät etukäteen, sillä ne tehtiin lähellä Peran mielestä niin kamalaa tuomaria. Oikea laukka nousi tuomarin kommenttia lainaten kurittomasti, ja Pera tuntui singahtavan omille teilleen. Keskiympyrällä sain Peran vähän kuuntelemaan, ja tuomari antoi kehuina sanat kaunis ja huolellinen. Pera väläyttikin parempaa puoltaan, kun ei laukassa näemmä ehtinyt stressata niin paljon. Ensimmäisellä laukkalävistäjällä tunsin tapahtuvan lopussa jotain, mutta en tajunnut sen kummemmin, että mitä. Arvostelulapusta selvisi, että Pera oli vaihtanut molempien lävistäjien lopussa ristilaukalle. Voi kurja! En ollut osannut ennakoida tätä yhtään, joten en myöskään tajunnut varmistella asiaa sen kummemmin. Temponlisäys toisella lävistäjällä taisi mennä pikkaisen liioitelluksi, kun puolittain kaahasimme sen läpi. Tuomari tosin kommentoi vain lopussa tapahtunutta vaihtoa, joskin saamamme viitonen kertoi loput. Lopputervehdykseen pääsimmekin kipittäen ja hapuillen, mutta olin onnellinen siitä, että suorituksemme oli ohi.
Tuomari antoi suorituksestamme pisteitä 135 ja sitä myöten 58,696 prosenttia. Tällä tuloksella jäimme viiden ratsukon luokassa viimeiseksi. Harmittihan se, mutta toisaalta yritin keskittyä ajattelemaan sitä, että oma fiilis suorituksen aikana Peran selvästä jännittämisestä huolimatta oli rennompi kuin yleensä. Sain myös ratsastettua radan loppuun ja näytettyä Peran kanssa edes pieniä välähdyksiä siitä, mitä se rentona voisi esittää. Tuomarin kommentit olivat seuraavat:
"Valitettavan jännittynyt ja hätäinen rata, rentoutuessaan hevonen väläyttelee todella hyviä pätkiä. Varo itse kiirehtimästä. Laukkaohjelma erittäin korrekti, harmilliset vaihdot laskevat pisteitä." Olisipa ollut kiva tietää, mitä pisteet olisivat olleet, jos vaihtoja ei olisi tullut.
Murehdin ja rehellisesti sanottuna angstasinkin tovin koulukisojen sujumista, kunnes ensimmäisten tunnevyöryjen mentyä ohi suostuin näkemään siinä jotain hyvääkin. Oli kuitenkin mukavaa, että sain esitettyä laukassa jotain järkevääkin (miinus tietysti vaihdot). Laukkahan on Peralla vahva askellaji, jossa se kyllä loistaa halutessaan. Rentouteen meillä on tosin vielä matkaa. Pääsimme myös koko radan alusta loppuun ilman totaalileviämistä, vaikka välillä se tuntuikin olevan hyvin lähellä. Rohkenen myös toivoa, että hiljalleen kokemuksen kertyessä alan rentoutua itsekin kisoissa paremmin, jolloin hevonen ei ainakaan saa lisätutinoita minusta. Aika paljon treeniä se vaatii, mutta sitähän tässä onneksi tulee kerrytettyä joka viikko useampaan otteeseen. Jospa ensi koulukisat menevät vähän paremmin. Toivossa on hyvä elää.
Videosta kiitos Alekseille! Kuvat on napattu videolta.
