Torkuista toimivaan

Lauantaiaamu alkoi taas tavallista aikaisemmin, kun suuntasimme Noran ja Kaisan kanssa Helin luo hyppäämään. Arvelin tunnin treenien olevan tekniikkaa matalilla korkeuksilla, ja arvaus osui kohtuullisesti nappiin. Pääsimme nimittäin Pupen kanssa treenaamaan lähestymisiä kirottujen ponnistuspuomien kanssa. Esteitä oli yhteensä neljä, joista kaksi oli pitkän sivun suuntaiset pystyt ja kaksi puolestaan lävistäjillä olleet okserit.

Alkuverryttelyssä olimme Pupen kanssa molemmat aika unessa, jolloin meno oli hyytynyttä ravissa. Laukassa aloimme vähän herätä, vaikka opettaja saikin pyydellä vähän terävyyttä menoon. Itse puolestaan yritin muistaa pitää Pupen edestä kevyenä, ettei se pääsisi pitkäksi ja etupainoiseksi. Hiljalleen alan muistaa jopa itse tämän, jolloin opettajan ei onneksi joka hetki tarvitse olla muistuttamassa asiasta. Oppi alkaa siis upota tähänkin nuppiin! Verryttelyn jälkeen tulimme innariponnistuspuomilla varustettuja pystyjä yksittäisenä molemmista kierroksista. Meno oli vähän ponnetonta, jolloin etenkin vasemmassa kierroksessa rämmimme hieman. Itse olin myös autuaasti hukassa ponnistuspaikasta, sillä puomi sekoitti pakkani täysin. Ja sen muka pitäisi auttaa, pah. Oikea kierros sujui onneksi vähän paremmin.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten tulimmekin jo kaikkia esteitä putkeen kahdeksan hypyn verran. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ja kakkonen menivät ihan mukavasti. Kolmospystyllä laukka vaihtui oikeasta turhaan vasemmaksi. Sen sai onneksi nopeasti korjattua takaisin oikeaan. Nelonen meni myös mukavasti, ja pääsimme ottamaan saman kierroksen heti uudelleen putkeen. Toisella kierroksella vasen laukka vaihtui jo ensimmäisessä hypyssä turhaan oikeaksi. Senkin sai onneksi korjattua kohtuullisessa ajassa. Loput radasta menikin ihan mukavasti, ja aloin viimein lakata huolehtimasta ponnistuspuomeista.

Tulimme saman tehtävän vielä kahdesti putkeen noin 70-80 sentin tuntumaan korotettuna. Ensimmäiset neljä estettä sujuivat kohtuullisesti, vaikka välillä sain hieman kannustaa Puppea. Turhia laukanvaihtoja ei onneksi tullut, vaan laukat vaihtuivat toivotusti. Kertaalleen Puppe ennakoikin sen verran, että vaihtoi vasemman laukan oikeaksi jo ponnistuspuomilla, mutta se ei matkantekoa haitannut. Toisella kierroksella askel ei ottanut sopiakseen ykköselle, mutta sain oltua hereillä. Kannustin Puppea niin äänellä kuin pohkeilla, jolloin se venytti itsensä hyppyyn kauempaa, ja este ylittyi ilman suurempia ongelmia. Kolmanteen hyppyyn tulimme vähän pitkänä, ja opettaja neuvoi lyhentämään laukkaa ja nostamaan Pupen keulaa ylemmäs. En ihan ehtinyt tehdä korjauksia, jolloin tulimme hyppyyn pitkänä. Niinpä Puppe keilasi puomin mukaansa ja jatkoi esteen jälkeen oikean laukan sijasta vasemmassa. Yritin jarruttaa sitä raviin, mutta Puppe vain vipsautti itsensä ristilaukkaan ja jatkoi matkaa sinnikkäästi. Niinpä este tuli eteen ennen kuin ehdin korjata laukkaa, joten luotin Pupen selviytyvän niin kuin se tekikin ja vaihtoi viimeisessä hypyssä itsensä toivotusti vasempaan laukkaan.

Lopuksi tulimme tehtävän vielä kertaalleen, nyt noin 80-85 sentin korkeudella. Ensimmäiselle hypylle sain kannustaa Puppea, kun se tuntui hyytyvän. Laukka pääsi tämän hoputuksen seurauksena vaihtumaan turhaan vasemmasta oikeaan, mutta onneksi ehdin korjata sen ravin kautta takaisin. Opettaja muistutti tehtävän aikana ryhdistä, minkä muistin ihmeen hyvin. Itselläni oli hieman kiire suoristautua hypyissä liian aikaisin, mutta muuten tämä kierros oli tunnin paras. Yksi ainoa turha laukanvaihto, mutta kun senkin sai korjattua, sujui loppurata tosi kivasti.



Tällä tunnilla oli mukava huomata, että kyllä ne laukanvaihdot sieltä tulevat, kun palaset niihin ovat kohdillaan. Tunti oli kaikkinensa kiva, kunhan vain Pupen kanssa heräsimme tekemään. Puppe nosti taas kerran pisteitä silmissäni enkä voi olla muuta kuin iloinen, että pääsen treenaamaan sen kanssa.

Videoista kiitos Alekseille!