Sujuvaa, mutta myös viilattavaa

Sunnuntaina suuntasimme Kaisan kanssa Helin luo hyppäämään, sillä estekisat kolkuttelivat jo viikon päässä. Suunnitelmissani hahmottelin starttaavani Pupen kanssa 70 sentin luokan, mutta opettaja ehdotteli jo ennen ratsaille nousua, että myös 90 sentin luokka voisi olla mahdollinen. En ollut ajatellut tätä mahdollisuutta, mutta opettajan neuvon mukaisesti päätimme katsoa tulevan tunnin sujumisen ja miettiä asiaa sen jälkeen lisää. Itsenäisessä alkuverryttelyssä Puppe liikkui mukavasti itse eikä tuntunut yhtään hullummalta. Mitään ihmeellisempää en tehnyt, vaan tarkistin vain kaasun, jarrun ja ratin toimimisen.

Verryttelyhypyt otimme pystyn ja okserin 14 metrin suoralle linjalle molemmista suunnista pari kertaa siten, että ensimmäisen esteen jälkeen pyöräytettiin ympyrä, jonka jälkeen jatkettiin toiseen hyppyyn. Vasemmassa kierroksessa Puppe oli vähän lennossa, ja lähestymiset ensimmäiselle esteelle tulivat vähän ehkä turhan reippaasti. Ensimmäinen ympyrä meni vähän venyen, kun Puppe ei kääntynytkään kipittäessään. Ajauduimme myös toisen esteen eli okserin juurelle, mutta hyvin Puppe hyppäsi pienen esteen siitä huolimatta. Toisella kierroksella ympyrä oli parempi samoin kuin lähestyminen okserille. Oikeassa kierroksessa Puppe yritti taas kipittää, jolloin jouduin ottamaan koko lähestymisen uudelleen. Sen jälkeen tajusin ratsastaa puolipidätteen läpi, jolloin saimme aloitettua tehtävän asiallisemmin. Jostain syystä ensimmäisen hypyn jälkeen Puppe nakkasi takaosansa ristilaukalle ja lopulta korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan ennen toista hyppyä. Fiksusti se silti huomasi korjata itsensä hypyssä taas takaisin oikeaan laukkaan. Toinen kierros menikin sitten ihan mukavasti ilman kummempia pulmia.

Kaisalle kiitos tästä!

Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme saman radan kolmesti. Puppe ja minä tulimme sen noin 70, 80 ja lopulta 90 sentin korkeudessa. Rata alkoi okserilla, jolle tulimme vähän lähelle. Puppe selviytyi kuitenkin siitä hyvin, ja matka jatkui 14 metrin päässä olleelle pystylle toivotusti neljällä askeleella. Seuraavaksi edessä oli askeleen välillä oleva sarja, jonka a-osa meni sujuvasti. B-osalle hyppy lähti vähän kauempaa, mutta se ei onneksi tuottanut ongelmaa. Kolmosena oli ensimmäisenä hypätty okseri, jolle lähestyminen onnistui nyt mukavasti. Kaareva, noin 19 metrin linja lainepystylle sujui helposti viidellä askeleella, ja Puppe vaihtoi hypyssä oikean laukan vasemmaksi. Sen jälkeen eteen tuli aiemmin hypätty suora linja toisesta suunnasta. Se sujui muuten hyvin, mutta väli meinasi käydä vähän ahtaaksi. Lopuksi hyppäsimme vielä sarjankin toisinpäin. Puppe pääsi lähestymisessä vähän valumaan oikealle, mikä varmasti aiheutti sarjavälin tuntumisen taas pitkältä. Hyvin Puppe kuitenkin lähti hyppyyn b-osalle, vaikka vaihtoi laukan siinä turhaan oikeaksi. Rata oli pikkuvirheineen kuitenkin ihan sujuva ja antoi mukavan luottamuksen siihen, ettei 70 sentin kisarata ole paha.

Kaulalla on hyvä makoilla. Este numero 1.

80 sentin radalla sarja meni nyt paremmin, mutta okseri tuotti taas päänvaivaa. Ajauduimme jälleen liian lähelle, mutta urheasti Puppe mönki esteen yli. Sitten kuutosesteelle Puppe päätti kieltää, vaikka yritin videolta analysoida, että ihan hyvin se olisi siitä yli päässyt. Muistan vain tehneeni jarruttavan puolipidätteen liian myöhässä, mikä ilmeisesti sekoitti Pupen pakan ja aiheutti kiellon. Jatkossa siis vaikuttaminen ajoissa, ei todellakaan viime tipassa! Homma jatkui kuitenkin, ja suora linja meni sen jälkeen hyvin samoin kuin loppurata.

Sitten edessä oli vielä jännittävä 90 sentin rata. Okseri vainosi edelleen, ja taas tulimme sille pohjaan. Puppe joutui huonon lähestymisen takia keilaamaan yhden puomin mukaansa, mutta kiitin sitä ratkaisusta hypätä kieltäytymisen sijaan. Suora linja kakkosesteelle sujui onneksi edelleen neljällä askeleella. Sarja meni parhaiten nyt, mutta Puppe laskeutui B-osalta vasemmassa laukassa. Yritin korjata laukan nopeasti, mutta Puppe päätti pysyä vasemmassa laukassa. Vasta opettajan ääniavun jälkeen sain Pupen käymään ravissa ja nostettua oikean laukan. Pidätteet hukassa, hups. Nyt tulimme kuitenkin okserille hyvään paikkaan ja pääsimme viitoselle hyvin viidellä askeleella. Puppe oli jo valmiiksi vaihtanut laukan vasemmaksi, joten meno jatkui helposti. Puppe pääsi tosin vähän lentämään, jolloin paikka kuutoselle oli hukassa. Puppe jarrutti hieman, mutta tomeralla äänikomennolla hyppäsi esteen. Suora linja meni myös hyvin. Opettaja unohti, että meillä oli rata kesken ja alkoi jo antaa loppukommenttia. Ehdin todeta, että eikö meillä ole vielä sarja hypättävänä niin kuin olikin. Annoin oman keskittymisen herpaantua ja sorruin tuuppaamaan Puppea sarjan a-osalle. Puppe ei arvostanut ja kielsi aiheellisesti. Kasasin itseni taas nopeasti, ja olimme pikaisesti jo tulossa esteelle uudelleen. Tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, vaan niin sarjan a- kuin b-osa ylittyivät sujuvasti, ja rata oli siinä.

Lisää könötystä esteellä numero 5.

Kaksi turhaa kieltoa harmittivat kyllä, mutta ihmeen vähän. Pääosin meno oli sujuvaa, ja Puppe liikkui mukavasti. Tunnin aikana tosin huomasin, kuinka mukauduin hyppyihin aivan liikaa ylävartalolla. Videolta nolottikin katsoa melkoista ratsun kaulan päällä makoilua. Tähän kyllä pitää kiinnittää huomiota. Muutenkin istuntani oli paikoin aika soutavaa, mikä varmasti aiheutti Pupelle välillä vaikeuksia. Hienosti ratsu kyllä selviytyi tehtävistä näistä huolimatta. Ihaninta oli huomata, ettei se 90 senttiä ole korkeutena paha, mutta minun pitää vain muistaa ratsastaa tarkemmin esteiden välissä. Kuten opettajakin tuumasi, ei tuolla korkeudella voi enää ihan suihkia samaan malliin kuin 70 sentissä. Tunnin fiilisten ja pohdiskelun jälkeen päätin sitten laittaa kisailmoittautumisen niin 70 kuin 90 sentin luokkaan. Opettajakin sanoi, että kisoissa voidaan mennä 70 sentin radan sujumisen mukaan ja tehdä ratkaisu 90 sentistä sen pohjalta. Jännää, mutta kivaa!



Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta.