Maanantain Tallinmäen tunnilla pääsin vieraamman opettajan, nimittäin Rocking Horse -testitunnilta tutun opettajan ohjaukseen. Kivaa! Opettaja myös tietää Jetin hyvin, joten odotin tuntia suurella mielenkiinnolla. Ratsukoita oli neljä, kenttä kesäkunnossa ja tunnin aiheena peruskouluratsastus.
Aluksi teimme käynnissä pysähdykset jokaiseen kulmaan sekä pariin kertaan pitkille sivuille. Opettaja muistutti pistämään Jetti liikkumaan reippaammin heti alusta alkaen. Voivottelin heti tietysti olevani onneton ratsastamaan käyntiä, mutta opettajan huomautuksilla sain tsempattua, ja Jettikin liikkui paremmin. Kunhan muistin ratsastaa siis enkä matkustaa. Pysähdykset olivat ok, mutta liikkeellelähdöt hitaita. Opettaja muistutti olemaan pusertamatta pohkeella ja pitämään avut kevyinä. Hetkittäin käynti paranikin mukavasti, ja osasin välillä jopa rentoutua selässä enkä jäänyt kyttäämään jokaista askelta. Seuraavaksi pysähdykset jätettiin pois ja niiden tilalta tehtiin käynnin lyhennys melkein pysähdyksiin ja siitä jatkettiinkin vähän reippaammalla askelluksella eteenpäin. Jetti jarrutti mukavasti ja alun jälkeen lähti myös eteen ihan ok. Opettaja kertoi tehtävän auttavan olemaan nopeampi reagoimaan, mikä kyllä tulee tarpeeseen. Työstimme vielä ravia niin uraa pitkin etenemällä kuin pääty-ympyröitä pyörittelemällä. Opettaja hoksautti tuntumani karkailevan melkoisesti eli toisin sanoen ei minulla ollut paikoin tuntumaa ollenkaan. Etenkin sisäohjasta otteen pitäminen tuntui vaikealta vasemmassa kierroksessa. Vasen käteni ei aina taida ihan tietää, mitä sen pitäisi tehdä. Samalla opettaja neuvoi parantamaan ulkopuolen tukea, sillä paikoin liirailimme minne sattuu.
Seuraavaksi ratsastimme ravissa pääty-ympyrän tai pari, kunnes sen jälkeen teimme kulmasta laukannoston ja laukkasimme pitkän sivun. Jetti ravasi aika mukavasti, ja oikean laukan nostaminen onnistui aika vaivattomasti. Vähän Jettiä sai tosin herätellä alussa hommiin, mutta oma istuntani tuntui pysyvän matkassa hyvin. Vasemman laukan nostamiset eivät taas mennetkään niin sutjakasti. Opettaja huomautti minun kallistuvan nostoissa eteen, mikä oli häpeäksi tunnustettava. Kun Jetti ei nostanut laukkaa kerralla, aloin ”avittaa” könöttämisellä. Ei auttanut, ei. Sen sijaan ravin terävöittäminen ja huolellisempi noston valmistelu auttoivat. Opettaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että paino on tasaisesti keskellä niin Jetillä kuin minulla. Nyt taisimme molemmat olla enemmän vasemmalle kallellaan, jolloin yllättäen nostot eivät lähteneet kovin helposti. Työstimme laukkaa myös hyvän tovin kumpaankin suuntaan pääty-ympyrällä. Oikeassa kierroksessa Jetti pääsi kertaalleen karkaamaan täysin omille teilleen toiseen päätyyn, kun ulkopuolen tukea ei ollut ollenkaan. Tämä kerta opetti kyllä hienosti tsemppaamaan senkin puolen kanssa, mutta lopullinen valaistuminen jäi kokematta. Tiedän olevani vallan ihastunut sisäpuolen apuihin, jolloin ulkopuoli jää vähän paitsioon. Nyt en vain saanut kiinni siitä, miten jämäköittäisin itseni ja sitä kautta myös Jetin ulkoa paremmin. Molempiin suuntiin saimme muutamia hyviä hetkiä, kun jollain konstilla sain otteen ulkopuolesta, ja Jetti pysyi paremmin hanskassa.
Loppuraveissa pyörimme vielä pääty-ympyrällä sitä ensin spiraalimaisesti pienentäen ja sitten väistöajattelulla isontaen. Tässä vaiheessa Jetin moottori oli mukavasti käynnissä, ja se tarjosi paikoin aika hyvää ravia. Takajalat tuntuivat olevan paremmin mukana, ja sain pidettyä tuntuman alkutuntia paremmin. Loppuun otimme vielä vähän isompaa ravia, johon Jetti lähti aika helposti. Siinä oli myös mukavan vaivatonta istua, joten palaset olivat aika kivasti kohdillaan. Tunti oli kyllä kiva kokemus, sillä vieraampi opettaja osaa katsoa ratsastustani eri tavalla, ja vieraskoreana tulee itselläkin tsempattua vähän enemmän ehkä kuin tavallisesti. Ulkopuolen tuki ja reagoinnin nopeuttaminen jäivät päällimmäisinä mieleen, ja ne olivatkin hyvin aiheellisia kommentteja. Treeniä siis nuokin asiat huomioiden.
