Kiire suoristautua

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä, ja ratsukoita oli ihanasti vain viisi. Ratsukseni sain Peran, jota olen kovasti suunnitellut kisaratsukseni seuran kevään ensimmäisiin estekisoihin. Ennen tunnin alkua fiilistelin, että olin saanut Peralla hyppäämiseen otetta aiemmilla kerroilla, mutta loppujen lopuksi ote olikin tällä kertaa vähän hukassa. Ei onneksi mitenkään katastrofaalisesti, mutta kuitenkin hieman hämmennystä aiheuttaen.

Kaisalle kiitos tästä!

Tunnin aikana hypimme yksittäisenä lävistäjäpystyä numero 5 molemmista suunnista, tulimme putkeen esteet 6-7 ja 2-3, sitten pelkän suoran linjan 6-7, sen jälkeen kolmoissarjan 4a-4c, seuraavaksi koko radan noin 60 sentin tuntumassa ja lopuksi vielä suoran linjan 6-7 kertaalleen.

Lävistäjäpystyllä saimme laukat vaihtumaan kertaalleen molempiin suuntiin, kun Pera lähti hyppyyn vähän kauempaa. Jos sain tuotua sen lähemmäs, ei laukka jostain syystä vaihtunut. Jätin vaihtopyynnön taas lähinnä valtavan johtamisen varaan, ja opettaja kommentoikin käyttämään enemmän istuntaa. Ote Peraan oli aika onneton, kun se pääsi lähtemään hyppyihin, mistä halusi. Yleensä Pera on tuonut itsensä aina lähemmäs estettä, joten nyt saatoin vain ihmetellä, mitä kummaa oikein tapahtui. En kyllä myönnä, että olisin puskenut sitä hyppyyn. Muistan jopa kiinnittäneeni asiaan huomiota erikseen, sillä juuri odottamiseen olen estetreeneissä panostanut. Jäinkö sitten liian passiiviseksi?

Neljän hypyn putkessa suora linja meni viidellä askeleella, vaikka neljä olisi ollut parempi. En herättänyt Peraa liikkumaan, mikä sitten näkyi ylimääräisenä askeleena. Kolmantena ollut lävistäjäpysty ylittyi ok, mutta laukka ei vaihtunut siinä oikeasta vasemmaksi, vaan Pera nakkasi juuri ennen viimeistä hyppyä itsensä ristilaukkaan. Pääsimme kuitenkin esteelle viidellä askeleella, ja hypyssä Pera sai korjattua itsensä kokonaan vastalaukkaan. Perahan ei kovin sujuvasti tee vaihtoja lennosta, vaan yleensä etuosan se saa vaihdettua hyvin, mutta takapään se korjaa ravimökellyksen kautta. Yksittäisenä otettu suora linja meni nyt toivotusti neljällä askeleella. Vauhti ei ollut paha, mutta jotenkin meno tuntui silti epämääräiseltä. Aloin jostain syystä vähän odottaa, milloin Pera saisi jonkin lähdön. Ei se kyllä kovin usein ole moisia tavannut ottaa, mutta jokin kumma sai minut ajattelemaan moisia turhuuksia. Kolmoisarja yksittäisenä meni myös ihan asiallisesti, vaikka kiirehdin turhaan suoristamaan ylävartaloa.

Radalle lähdimme kohtuullisessa laukassa, ja ponnistuspaikka ykkösesteelle oli ihan ok. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut, joten korjasimme sen hypyn jälkeen. Kakkosesteelle tuli myös ihan hyvä tie, ja nyt Pera vaihtoi hypyssä laukan oikeasta vasemmaksi. Kolmoselle pääsimme jälleen ihan asiallisesti viidellä askeleella. Nelosena ollut sarja tuntui vähän kiireiseltä etenkin omassa mukautumisessani. Pera selvitti sen kuitenkin aika ongelmitta. Viitoselle oli pitkä lähestyminen, joten opettaja ehti muistuttaa ulkoapujen käytöstä ja ylävartalon turhasta kiirehtimisestä. Pera yritti vähän kiirehtiä, mutta sain odotettua viitoshypyn rauhassa. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut siinä vasemmasta oikeaan, vaan senkin korjasimme erikseen. Viimeisenä ollut suora linja meni mukavasti neljällä askeleella ja oli ehkä tasaisin hetki radalta. Videolta katsottuna rata ei sinällään näytä pahalta, mutta ei se nyt ihan tasaisimmastakaan päästä ollut. Loppuun uusimme vielä suoran linjan, johon ei tullut mitään uusia ongelmia. Se sujui hyvin neljällä askeleella, ja tunnin hyppelyt olivat siinä.



Videota katsottuna kiinnitin huomiota hurjan kiireiseen ylävartalooni ja siihen, että näytän istuvan lähestymisissä melkoisena suolapatsaana. Eihän siellä selässä nyt mitään pidä häseltääkään, mutta vähän omaan silmään näytti siltä, että jähmetyin sen sijaan, että olisin ratsastanut. Pera taas näytti kulkevan ihan kohtuullisesti, paikoin ehkä vähän löysästi, paikoin taas hetken ajan kiirehtien. Tasaisuus kuitenkin puuttui ainakin oman fiilikseni perusteella. Niinpä tunnista jäi vähän epämääräinen olo ja harmitus siitä, kun ote tuntui karanneen. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja rustasin nimeni estekisalistaan 80 sentin luokkaan. Onneksi edessä on vielä yksi hyppykerta, jolloin toivottavasti löydän kadonneen otteeni.

Videoista kiitos Alekseille!