Maanantai alkoi hevosteluiden puolesta tuttuun tapaan Jetin kanssa Tallinmäen koulutunnilla. Ratsukoita oli neljä, ja treeniaiheena oli luvassa kulmien ratsastamista. Ihanan kamalaa! Kenttä oli kohtuullisesti sula, joskin osittain märkä ja loskainen. Siinä onneksi pääsi menemään kaikissa askellajeissa.
Valtaosan tunnista menimme ihan uraa myöten keskittyen kulmien ratsastamiseen. Ideana oli saada hevonen irti sisäohjasta ja sen sisäjalan saaminen kunnolla töihin. Apuna sai käyttää pohkeenväistöajatusta siten, että kulmissa hevosen takaosaa väistätettiin hieman ulommas. Tämän lisäksi piti tietysti muistaa kiinnittää huomiota omaan istuntaan, ettei vahingossa kiertynyt liikettä vasten tai muuten jarruttanut sitä. Tulimme tehtävää näin kaikissa askellajeissa.
Keskeisimmiksi huomioiksi omasta ratsastuksestani nousivat sisäkäden pyrkiminen kaulan väärälle puolelle ja rentouttamisen unohtaminen sekä ulkolonkan ja ylipäänsä koko ulkopuolen jäykkyys. Sisäkäsi lähti asetusyrityksissä monesti korvaamaan puuttunutta sisäjalkaa yrittämällä karata kaulan väärälle puolelle. Tämä ei tietysti auttanut estämään Jettiä puskemasta sisemmäs, vaan ongelmaan tepsi sen sisäjalan saaminen töihin. Käynnissä oli hyvin aikaa asetella palasia kohdilleen, ja onnistuinkin saamaan Jettiä mukavasti irti sisäohjasta molemmissa suunnissa enkä edes itse jäänyt sitä turhaan nyppimään.
Ravissa tietysti ensimmäisenä haasteena oli saada oma mukautumiseni kuntoon ennen kuin saatoin alkaa vaikuttaa. Oikea kierros alkoi toimia ihan kivasti, joskin sisäkädelläni oli edelleen oma elämä. Sain kuitenkin sisäpohjetta paremmin töihin, jolloin onnistuin rentouttamaan sisäkättäkin. Vasen kierros tökki oman istuntavirheeni takia tovin ennen kuin sain vetreytettyä ulkopuoltani ja lonkkia paremmin auki. Näin en jäänyt keikkumaan itse vasemmalle, vaan pääsin vähän paremmin tasapainoon. Vasemmassa kierroksessa sisäkäteni osaa melkein olla paikoillaan, mutta on aika hidas vaikuttamaan. Ulkokäteni sen sijaan lennähtelee minne sattuu, sillä oikea käteni on varsin vilkas tapaus.
Laukassa eniten työstöä oli sen kanssa, että tuppasin kulmissa kippaamaan sisälle. Tiesin kyllä, miten satulassa olisi pitänyt istua, mutta toteutus jäi puolitiehen. En saanut kroppaa niin jämäkäksi, etten olisi lähtenyt valumaan aina kulmiin tultaessa. Kaiken lisäksi taisin kuvitella, että kippaaminen auttaisi jotain. Haha! Varsin hölmö ajatus. Lopulta sain ajateltua painon viemistä korostetusti ulkopuolelle, jolloin taisin vasta olla yhtään lähempänä tasapainoista istumista. Korjausten ansiosta saimme muutamia tosi asiallisia kulmia laukassa molempiin suuntiin, vaikka vasen kierros olikin selvästi haasteellisempi.
Lopuksi pyörittelimme ravissa koko kentän kahdeksikkoa. Oikea kierros alkoi olla aika ok, kun taas vasemmassa kierroksessa oli vielä melkoisesti työstämistä. Lopulta tajusin, että unohdin ihan kääntää etuosaa, kun jäin vuorostaan sörkkimään vain takaosaa. Samalla tajusin ulkopuolen tuen olevan taas puutteellinen. Näitä asioita korjaamalla sain vähän parempaa menoa, mutta viilattavaa jäi vielä melkoisesti. Jotenkin on hirveän vaikea muistaa, että hevosessa on edelleen niin etu- kuin takaosa. Mieluusti ottaisin vain yhden osan, sillä keskittymiseni ei riitä näemmä molempiin. Tunnin aihe oli kyllä ihanan kamala ja samalla kierosti niin antoisa. Tunnin jälkeen tunsi kyllä, että oli tehnyt hommia. Jotain hyvää siis. Istunnassa on melkoisesti petrattavaa, mihin tällaiset tunnit ovat enemmän kuin paikallaan.
