Turhia kieltoja kenraalissa

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla hypättiin kenraaliharjoituksena sunnuntain estekisoja varten. Ratsukoita oli kuusi, ja opettaja oli jakanut minulle kisaratsuni eli Peran. Alkuverryttelyssä pyrin saamaan sitä teräväksi ja lyhyeksi, mutta onnistuminen oli heikko. Pera eteni kyllä, mutta ei niin hyvin, ettei olisi ehtinyt vähän kiemurrella. Yritin ratsastaa pohkeilla ja pitää etuosan hallinnassa, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen. Itsenäinen verryttely ei luonnistu minulta kovin hyvin, kun saatan helposti mennä puolihuolimattomasti ajatellen, että asiat korjaantuvat sitten varsinaisen asian pariin siirryttäessä. Juu, ei näin.

Ensimmäiset hypyt otimme oikeassa kierroksessa samalle yksittäiselle esteelle (ratapiirroksen este numero 5), joka oli ensin ristikko ja sitten pieni okseri. Hypyt menivät kivasti: rytmi säilyi enkä tehnyt ylimääräistä, vaan olin tuntumalla hyppyä odottaen. Pera olisi voinut olla terävämpi, mutta muuten aloitus oli ok. Seuraavaksi tulimme suoran linjan (esteet 2 ja 3) vasemmasta kierroksesta. Ensimmäinen pysty sisälsi portin, kun taas toinen pysty oli tavallinen. Väli oli 22,5 metriä. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiselle esteelle tuli hieman huono hyppy, kun Pera tuntui arpovan, ottaako yksi superminiaskel vai ei. Yli se kuitenkin meni, ja pääsimme välin kuudella askeleella. Toinen hyppy oli kelvollinen. Toinen kierros menikin sitten asiallisesti.

Ennen rataa hyppäsimme vielä esteet 1 ja 4 oikeasta laukasta aloittaen. Ensimmäinen hyppy meni kivasti, kun en kiirehtinyt, mutta pysyin silti tuntumalla. Pera vaihtoi hypyssä laukan nätisti oikeasta vasempaan, ja matka jatkui. Toiselle, laineista kootulle pystylle oli matkaa sen verran, että pyrin pitämään Peran hereillä sen aikana. Pera eteni mukavasti, ja sain tuotua sen nätisti toiseen hyppyyn. Laukka ei vaihtunut vasemmasta oikeaan, mutta sen ehti korjata tehtävän jälkeen. Opettajakin puuttuminen ei harmittanut, sillä tehtävä oli muuten sujuva.

Sitten tulimme viiden esteen radan kahteen kertaan noin 70–80 sentin korkeudella. Ensimmäisellä kierroksella unohdin herättää Peran, jolloin ykköselle jouduin nohittamaan sitä. Se ei onneksi vetänyt siitä hernettä turpaansa, vaan hyppäsi esteen vaihtaen oikean laukan vasemmaksi. Suora linja 2–3 oli muuten hyvä, mutta pieni puolipidäte välissä olisi ollut tarpeen. Tulimme vähän liian lähelle kolmosta, jolloin seurauksena oli kolautus puomiin ja laukan vaihtuminen ristilaukaksi. Pera sai kavionsa nopeasti takaisin vasempaan laukkaan. Neloselle eli lainepystylle tulikin käännettyä hieman liian myöhässä, ja kaiken lisäksi Pera ehti pällistellä laineita. Seurauksena oli kielto, johon reagoin aika topakasti. Opettaja neuvoi rauhoittumaan, sillä ongelmana oli ollut huono tie. Uusi lähestyminen onnistui paremmin, ja Pera hyppäsi esteen. Hieman jännittyneesti, mutta laukan siinä oikeaksi kuitenkin vaihtaen. Radan viimeinen eli viitoseste ylittyi ihan hyvin, vaikka Pera vaihtoi siinä itsensä turhaan vasempaan laukkaan. Korjasin sen sitten radan jälkeen pois. Rata olisi ollut muuten ihan ok, mutta lainepystylle sattunut kielto harmitti.

Toiselle kierrokselle yritin sisuuntua ratsastamaan napakammin ja tarkemmin. Ykköseste menikin nätin rauhassa, ja Pera vaihtoi siinä laukan vasempaan. Kakkoselle meno pääsi hyytymään, kun aloin arpoa ponnistuspaikkaa. Pera kuitenkin kömpi esteen yli vähän huonosta kohdasta. Tahti kuitenkin oli ehtinyt rikkoutua, jolloin kuusi askelta jäi hieman kauas kolmoselta. Pera ei jaksanut enää pelastaa, vaan kielsi esteelle. Opettaja laittoi meidät ottamaan linjan uudelleen. Kakkosesteelle tuli edelleen vähän hassu hyppy, kun jäädyin selässä enkä osannut auttaa Peraa. Se kömpi taas ylikiltisti esteen yli, mutta toisti aikaisemmin eli kielsi kolmoselle, kun askel ei sopinut ollenkaan. Tämän jälkeen suuntasimme suoraan pelkälle kolmoselle, joka ylittyi, mutta haparoiden. Taisin itse olla sitä mieltä, ettemme pääse tästä esteestä enää yli. Pera onneksi suostui auttamaan huteraa kuskiaan. Hypyn jälkeen olimme ristilaukassa, jonka Pera korjasi ravimökellyksen kautta pois. Neloselle tulimme taas turhan lähelle, mutta nyt olin itse menossa, jolloin Perakin hyppäsi vaihtaen laukan oikeaksi. Radan viimeinen este meni lopulta ihan hyvin, kun opettajan neuvoilla vähän lyhensin Peraa, mutta pidin silti laukan ihan sujuvana. Pääsimmepä radan lopulta, vaikka usko meinasi loppua kesken.



Fiilis tunnin lopussa oli aika kurja. Aivan turhia kieltoja! Lähdepä sitten tällä fiiliksellä kisaradalle, voi pah! Mikä hitsi siinä on, että kun tajuan ponnistuspaikan tulevan huonoon kohtaan, niin ainoa ratkaisuni on joko puskea tai vaihtoehtoisesti jäätyä? Tällä kertaa myönnän puskeneeni yhdesti, muilla kerroilla yksinkertaisesti jäädyin. Minne jäivät pohkeet tuntumalta ja ajatus, että tästä muuten mennään yli? Niinpä! Peran kanssa pitää yksinkertaisesti muistaa ratsastaa eikä jättää sitä oman onnen nojaan. Se kun ei loputtomiin jaksa pelastaa toheloa kuskia, vaan alkaa stoppailla saatuaan tarpeeksi. Kieltoja saati hylkäystä en kisaradalta halua, joten toivottavasti osaan sunnuntaina niin ratsastaa kuin odottaa sopivassa suhteessa. Jos jotain positiivista hakee tästä tunnista, niin onneksi kiellot olivat maltillisia eikä putoaminen käynyt mielessäkään. Paremmalla ajatuksella sitten kisoissa.

Videoista kiitos Alekseille!