Keskiviikon valmennusryhmän koulutunti jännitti hieman, sillä sen sujuminen vaikuttaisi päätökseeni siitä, osallistuisinko seuran ensimmäisiin tämän vuoden koulukisoihin. Ratsukseni sain mukavasti ilman erillistä toivetta koulukisaratsuehdokkaani eli Peran. Ratsukoita oli vain viisi, mikä oli ihanteellista kisaharjoittelua ajatellen. Saimme myös toivoa treeniaiheita ja pääsimme treenaamaan B-merkin kouluohjelmasta käyntiväistöjä sekä laukannostoja ravista.
Alkuverryttelyssä haimme niin käynnissä kuin ravissa hevosia kuulolle. Peran kanssa pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että se liikkuisi eikä vetkuilisi joka suuntaan ja olisi edestä tyhjä. Verryttelyssä Pera tuntui aika kiireiseltä, ja pidätteet sai tehdä aika topakasti, jotta ne menivät perille. Opettaja neuvoi lyhentämään askelta, ja kun hevonen hyväksyi sen ja pyöristyi, sai ajatella vähän ratsastamista eteenpäin. Tämän kanssa saimme aina neuvotella tovin, sillä Pera tykkäsi pyrkiä pidätteistäni läpi eikä halunnut juuri lyhentyä. Opettaja ohjeisti useampaan otteeseen lyhentämään niin hevosta kuin ohjia, mutta hetken päästä molemmat olivat taas pitkinä. Istunnan kanssa tahtoi olla myös ongelmia, sillä en saanut takareisiä töihin ja sitä kautta pohkeita pysymään tuntumalla. Peran kanssa tämä on hyvin tärkeää, joten suurin osa venkoilusta johtuikin varmasti puutteellisesta pohjetuesta. Verryttely ei onneksi ollut ihan kauheinta, mutta aika huteraa silti.
Tunnin pääkuvio oli tehdä toisella pitkällä sivulla kahden kirjaimen väli käyntipohkeenväistöä uraa seuraten. Sen jälkeen suoristettiin ja siirryttiin harjoitusraviin. Vasemmassa kierroksessa puolestaan jatkettiin pääty-ympyrälle, jonka puolivälissä nostettiin vasen laukka. Oikeassa kierroksessa tehtävä oli muuten sama, mutta oikea laukka nostettiin heti pääty-ympyrän alussa. Ympyrällä, toisella pitkällä sivulla sekä toisella lyhyellä sivulla sai työstää hevosta haluamallaan tavalla. Väistöt vasemmalle olivat Peran kanssa vaikeampia. En saanut sen vasenta puolta aina hallintaan, jolloin se pullahti vasemman lavan kautta karkuun. Opettaja neuvoi tekemään useita pieniä pidätteitä vasemmalla ohjalla, mutta alkutunnin tapaan Pera jätti useimmat niistä huomiotta. Tahtikin kärsi, kun aloin pusertaa ja puskea selässä. Opettaja muistutti olemaan huolehtimatta Peran pään asennosta ja keskittymään siihen, että se tekee tehtävän oikein. Väistöt paranivat vasta sitten, kun ymmärsin oikeasti vaatia sisäohjan pidätteet läpi. Tämän avulla Pera lakkasi punkemasta ja keskittyi vähän paremmin itse väistöön. Tahti tahtoi kadota edelleen, minkä arvelen johtuneen varmistelustani. Väistöt oikealle olivatkin helpompia onneksi, mutta jäimme kauas helpoista ja sujuvista väistöistä. Kouluradalla näistä esityksistä ei olisi muutamaa kertaa lukuun ottamatta kovin maireita pisteitä saanut.
Laukannostot ravista aiheuttavat minulle vielä päänvaivaa, sillä en ilmeisesti saa valmisteltua niitä huolella. Perankin kanssa esitimme vähän hätäisiä rykäisyjä tai sitten nostoja vasta pisteen jälkeen. Paras nosto tuli ollessani juuri tekemässä pyyntöä, kun opettaja alkoi neuvoi minua. Keskittymiseni karkasi sopivasti, en ehtinyt häseltää mitään, vaan puolivahingossa tein pyynnön, jonka Pera kuunteli vaivattoman tarkasti ja nosti hyvän vasemman laukan. Laukassa työstin vain perusetenemistä, joka tahtoi olla vähän hukassa. Pera tykkäsi kiihdytellä, ja opettaja neuvoi lyhentämään laukkaa istunnalla ja puolipidätteillä. Välillä sain avut läpi, ja Pera tarjosi parempaa laukkaa, mutta aika nopeasti se pääsi karkaamaan taas, kun suoruus katosi. Lopulta tajusin, että Pera totteli parhaiten, kun pyynnöt teki riittävän selkeästi. Pienistä piiperryksistä se ei osannut tulkita mitään, vaan selvät ja yksinkertaiset avut toimivat tietysti parhaiten. Kaikesta huolimatta laukka oli taas tunnin aikana se askellaji, johon lopulta sain eniten tolkkua.
Loppuraveissa Pera oli innoissaan ja kipitti menemään. Sain toppuutella sitä tovin, mutta kun pyynnöt menivät läpi, tarjosi Pera aika hyvää ravia. Se oli mukavasti tuntumalla ja liikkui mielestäni takaakin pontevasti. Tässä kohtaa valaistuin sen verran, että jatkossa on oltava tarkkana, että saan oikeasti Peran ensin lyhyemmäksi ennen kuin pyydän muuta. Opettaja neuvoi lisäksi ajattelemaan aina Peran etuosaan ryhtiä, sillä se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Muutoin se pääsee valumaan lapojensa päälle ja on tyhjä edestä. Tässä tunnissa positiivista oli myös se, ettei Pera ollut lähellekään niin vetkula ja tyhjä edestä kuin pahimpina kertoina. Kieltämättä ajatus koulukisoista tuntuu vähän hullunkuriselta, mutta niin vain kävin rustaamassa nimeni osallistujalistaan. Kuulemma mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen auttaa kehittymään, ja se tässä lajissa on minulle sen mukavuudenkin lisäksi tarkoituksena.
