Lauantaina jatkoin estetunnin jälkeen hevospäivääni suuntaamalla Tallinmäellä Jetin ja toisen ratsukon kanssa maastoon. Olin ensimmäistä kertaa maastossa Jetin kanssa näin pienellä porukalla. Johtohevoseksi pistettiin suomenhevostamma, joka veti maaston rennoin ja varmoin ottein. Jetti huomasi alkupätkän jälkeen olevansa jonon toinen ja samalla viimeinen hevonen, jolloin se alkoi hieman katsella omiaan. Reissun ainoa, mutta mukavan pitkä laukkapätkä meni ihanan helposti. Alussa Jetti meinasi jäädä tamman matkasta, mutta löysi hiljalleen moottorinsa ja eteni sopivan etäisyyden päähän johtohevosesta. Siihen se jäikin tyytyväisenä laukkaamaan, ja saatoin taas vain fiilistellä selässä.
Reissun jännin hetki sattui metsäpolulla, kun Jetti pienen kyttäilyn jälkeen päätti säikähtää jotain, mitä en itse nähnyt tai kuullut. Niinpä ruuna ampaisi käynnistä tuosta noin vain melkoiseen laukkaan. Muutaman askeleen se ehti sitä mennä, kunne stoppasi kuin seinään. Edessä olikin vielä jotain järkyttävämpää: koiranulkoiluttaja! Tämän pömelöinnin jälkeen Jetti jäi kiltisti taas tamman taakse turvaan eikä enää pieniä pällistelyjä enempää jaksanut reagoida suureen ja ihmeelliseen maailmaan. Niinpä loppureissu sujui leppoisasti, ja tallille palasi varmasti omasta mielestään suurten petojen hampailta juuri ja juuri välttynyt pieni, suuri ja ennen kaikkea urhea Jetti. Kiva reissu pienestä jännityspätkästä huolimatta. En malta odottaa, että maastot sulavat kunnolla ja niitä pääsee koluamaan vielä perusteellisemmin.
