Tämän ratsastusviikon aloitin poikkeuksellisesti vasta tiistaina, kun sujahdin Jetin kanssa neljänneksi ratsukoksi Tallinmäen tunnille. En tiennyt ollenkaan, mitä tunnilla oli luvassa, joten saatoin vain ilahtua: vähän sileää ja vähän kavaletteja. Tällaiset sekoitustunnit ovat minulle omiaan, sillä jaksan keskittyä siihen kouluvääntöönkin, kun tiedän ikään kuin palkkiona tulevan vähän hyppelyä.
Kouluosuudessa ratsastimme huolellisia kulmia jokaisessa askellajissa. Kulmia sai ratsastaa ihan mihin kohtaa kenttää halusi, joten uralla ei tarvinnut pysyä orjallisesti. Jetti oli edellispäivän tunnilla kehdannut vähän luikerrella aloittavamman ratsastajan ollessa kyydissä eikä se epäröinyt testata minuun samaa. Niinpä alkutunti olikin aivan kamalaa kiemurtelua ja hidastelua, kun Jetti pyrki väistämään työnteon olemalla kuuro avuilleni. Pinnani venyi ja paukkui, mutta ei napsahtanut, jolloin Jetti alkoi totella vähän paremmin. Vasen kierros pysyi edelleen kinkkisempänä, kun en saanut itseäni aseteltua oikein. Oikea kierros parani hitusen, mutta viilattavaa olisi ollut paremmassa pohjeratsastamisessa. Nyt sorruin näpertelemään välillä aivan liikaa ohjalla, mikä sai Jetin hidastamaan entisestään.
Laukassa kulmia ratsastettiin vähän rennommin, mutta silti ajatusta niihin pistäen. Alkulaukka oli aivan kamalaa mönkimistä! Muistutin sitten raipalla, josta Jetti-herra veti herneitä turpaansa ja tarjosi minipukkeja. Ei muuta kuin muistutusta raipalla, kunnes Jetti tajusi pukkien olevan turhia. Inhottavaa kuitenkin, kuinka araksi heittäydyn ratsun vähän protestoidessa. Nytkin olisi tehnyt mieli jättää raippa matkasta, mutta se olisi opettanut hevosta luistamaan töistä entistä pahemmin. Laukka onneksi alkoi vertyä, kun Jetti oli saanut vähän osoittaa mieltään. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat välillä aika asiallisia. Vasemmassa kierroksessa taas Jetti pääsi oikomaan, kun en saanut istuntaani saati sisäpohjettani töihin. Voisiko maailmasta poistaa vasemman kierroksen, jooko? Se suunta vaatii kyllä niin mahdottomasti treeniä, että huh!
Kouluväännön jälkeen humputtelimme kavaletteja. Ensin tulimme 20 metrin suoraa linjaa, johon pistettiin askelia 5, 6 ja 7. Oikeassa kierroksessa kaikki askeleet onnistuivat niin kuin oli toivottu. Vasemmassa kierroksessa taasen tuli joko töksähtelyjä heti ensimmäiselle kavaletille tai rykäisyjä liian kaukaa. Laukka pääsi aina vaihtumaan noiden takia, ja sujuvuus oli kaukana. Saimme ottaa tehtävän uusiksi muutamia kertoja ennen kuin sain toivotut askeleet tähänkin suuntaan. Mitä olenkaan jauhanut siitä vasemmasta kierrosesta? Niinpä, hullujen hommaa moinen, hah! Otimme myös hyppyjä lävistäjäkavaleteille laukanvaihtoja treenaten. Jetti vaihtoi oikean laukan vasempaan jokaisella kerralla, mutta vasemmasta oikeaan menimme joko kokonaan vaihtamatta tai sitten ristilaukan kautta. Sain kuitenkin korjattua laukat aina lennosta, ettei tarvinnut ravissa asti käyttää. Viimeisellä yrittämällä sain myös hypyssä laukan vaihtumaan tässäkin suunnassa, kun muistin johtamisen merkityksen.
Loppuverryttelyn kävimme mukavasti maastossa käppäillen. Otimme lyhyen ravipätkän, jonka jälkeen kävelimme loppumatkan tallille. Oli ihana huomata, että tunnin päättyessäkin oli vielä valoisaa. Sieltä se kevät ja ennen kaikkea kesä tulee!
