Herätys!

Myrtsi kuski, uinuva ratsu.

Keskiviikkona oli tuplaratsastuspäivä ja kaiken huipuksi esteillä. Sanomattakin oli selvää, että olin ihan mielissäni. Ensimmäinen estetunti hurahti Jetin kyydissä Tallinmäellä kahden muun ratsukon kanssa jaetulla tunnilla. Treeni tuli sopivasti, sillä opettaja kertoi minulle, että voisin lähteä halutessani mukaan tämän viikon sunnuntaina oleviin Team Ratsurinteen harjoitus-/seuraestekisoihin. Päätin katsoa, miten treeni sujuu ja tehdä päätökset sitten.

Alkuverryttelyssä pyörittelimme ensin ravissa ympyröitä, kunnes aloimme tehdä siinä ja laukassa temponvaihteluita. Siirtymiäkin sai tehdä ravissa niin halutessaan. Jetti oli vaihteeksi pahemmin tervassa kuin yleensä, mikä sai minut kiristelemään heti tunnin alkajaisiksi hampaita. Nohitin ja nohitin, mutta ratsu köpötti menemään puoliunessa.

Radan este numero 1.

Tein muutamia siirtymiä, jolloin Jetti vähän heräsi, mutta kaasu oli edelleen kadoksissa. Yritin olla napakka ja looginen, vaan jossain kohti vuoti pahasti, kun Jetti ei juuri reagoinut. Laukassa opettaja pisti meidät pääty-ympyrälle ja komensi ratsastamaan eteen ja ottamaan kiinni kolmen askeleen välein. Melkoista työtä se vaati, mutta lopulta Jetti alkoi vähän herätä ja reagoida. Olisin silti toivonut osaavani ratsastaa sen paljon herkemmäksi, vaan ei sitä tunnissa ihmeitä saa aikaan. Ei ainakaan tällä asenteella, pah.

Verryttelyn jälkeen tulimme kertaalleen muutaman kierroksen kahdeksikkoa kolmella kavaletilla. Jetti eteni ihan ok ja vaihtoi laukat keskimmäisellä kavaletilla eli tehtävä sujui ihan ok.

Radan este numero 2.

Terävyyttä ja pontevuutta olisi tietysti saanut olla lisää, mutta aloitus ei ollut hullumpi. Tämän jälkeen hyppäsimme yksittäisen okserin, jonka alla oli tynnyri (ratapiirroksen este 3). Jetti meni tämänkin esteen mukisematta yli, vaikka jarruttikin hieman sitä kohti. Seuraavaksi hyppäsimme kaarevaa linjaa (esteet 5-6). Ensimmäinen hyppy meni ok, mutta täysin yllätyksenä Jetti viurahti toisesta esteestä vasemmalta ohi. En yhtään odottanut tätä, jolloin en ehtinyt reagoida ennen kuin olimme jo ohi. Esteen alla oli kaksi heinäpaalia, jotka näemmä olivat liikaa sillä kertaa.

Ensin sukellan, sitten istun kesken kaiken. Este 3.

Toisella yrittämällä pääsimme siitäkin esteestä yli. Sen jälkeen pääsimme tehtävän ihan ok, vaikka Jetti edelleen vähän jarrutti toisella esteellä. Lopuksi hyppäsimme vielä pari kertaa yhden askeleen sarjaa (esteet 2a-2b). Se meni muuten hyvin, mutta Jetti oli aina b-osan ylitettyään ristilaukassa sen sijaan, että olisi pysynyt koko matkan oikeassa laukassa. En tajunnut tehtävän aikana yhtään johtaa, jolloin en päässyt tarkistamaan, olisiko se estänyt turhat ristilaukat.

Loppuun tulimme radan noin 70-80 sentin korkeudessa kertaalleen. Ykkönen meni ihan ok, vaikka laukka ei vaihtunut siinä vasemmasta oikeaksi. Sain sen kuitenkin korjattua pitkän lähestymisen aikana. Kakkossarja meni myös ihan kivasti, vaikka olimme taas ristilaukassa sen jälkeen. Kuvittelen Jetin ehtineen korjata sen ennen kuin kaarsimme kolmoselle. Sille tuli pieni jarrutus, mutta Jetti kuitenkin hyppäsi esteen ja vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Tie neloskavaletille ei ollut ihan suorin, mutta muuten sille tuli hyvä hyppy, ja laukka vaihtui oikeaksi. Viitoselle tie oli vähän turhan oikaiseva enkä saanut suoristettua ajoissa, mikä aiheutti pienen miniaskeleen. Olin vähän ennakkoon sukeltelemassa, jolloin hyppy oli töksähtävä, ja Jetti jatkoi esteen jälkeen vaihteeksi ristilaukassa. Sain sen kuitenkin ohjattua vielä kuutoselle ja olin sen verran menossa, että se hyppäsi radan viimeisenkin esteen. Edelleen tietysti ristilaukassa pysyen. Rata päästiin läpi, mutta ei se valitettavasti kauhean sujuva ollut. Oma mukautumiseni oli taas miniaskelten kautta lähteneissä hypyissä mitä sattuu enkä saanut säilytettyä tasaista tempoa läpi radan. Ikuisuusongelmat olivat taas siis riesana.

Loppuravit jolkottelimme kentällä, kunnes kävimme käppäilemässä loppukäynnit pellolla. Tunnin perusteella ilmoitin itseni ja Jetin Team Ratsurinteen kisoissa vain 60 sentin luokkaan (arvosteluna A.1.0). Ennen tuntia mietin myös 80 senttiä, mutta sitten tulin järkiini. Jännitän vieraskisoissa aivan liikaa sitä korkeutta Jetin kanssa, joten on varmasti parempi hakea kokemusta sellaisista luokista, joissa korkeus ei ole ongelma. Nyt tarvitsen rutkasti hyviä kokemuksia, niin ehkä se varmuus alkaa hiljalleen palautua, ja voin alkaa taas harkita osallistuvani vieraskisoissakin niihin maagisiin 80 sentin luokkiin.

Kuvista kiitos Riikalle!