Maanantain Tallinmäen tunnilla oli luvassa kouluvääntö tulevia tallin harjoituskoulukisoja silmällä pitäen. Tiesin tämän etukäteen, joten varustauduin pitkän raipan lisäksi kannuksilla. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme Jetin kanssa treenaamaan niin tervehdyksiin tulemista, ravilävistäjiä, laukannostoja käynnistä pääty-ympyrällä, täyskaartoja kuin keskiravia.
Alkuverryttelyssä yritin herätellä Jettiä ja onnistuinkin paikoitellen. Jetti tuntui puskevan vasemman lavan kautta karkuun ja asettuvan vaikeasti oikealle, joten yritin jumpata sitä oikealta ja saada sitä tasaisemmin ohjille. En keksinyt mitään kunnon ratkaisua tähän, joten pulma jäi vaivaamaan läpi tunnin. Ravissa pääsimme heti istumaan alas ja harjoittelemaan lävistäjiä. Istuntani hajoili varsin mallikkaasti, mihin Jetti reagoi hidastamalla. Sitten yritin törkkiä sitä liikkumaan, ja kun se teki sen, tuhosin eteenpäinpyrkimyksen heilumalla kyydissä perunasäkin lailla. Voi huoh. Lävistäjät itsessään olivat melkoisen hätäisiä aina alkupätkästä. Lävistäjä tuli kerta toisen jälkeen hyvin nopeasti kulman jälkeen, jolloin melkein aina olin joko liian etuajassa tai sitten myöhässä. Lävistäjän loppupuoli meni sentään paremmin, kun hyödynsin vielä ajatusta väistöstä saadakseni Jetin tulemaan suorempana eikä oikaisemaan omia aikojaan.
Tervehdyksiin tuleminen sujui kohtuullisen hyvin. Tietysti ravi olisi saanut olla taas sata kertaa napakampaa, jolloin siirtymä ravista pysähdyksiin olisi ollut vähän tarmokkaampi. Jetti kuitenkin esitti pari kertaa kauniit tasajalkapysähdykset, joten ihan päin prinkkalaa homma ei mennyt. Tervehdyksestä jatkoimme käynnissä, joten siirtymät pysähdyksistä raviin jäivät testaamatta. Oli kuitenkin kiva huomata tervehdyksiin tulemisissa, kuinka parhaimmillaan pääsimme siihen mukavan suorana. Jos taas emme päässeet, tunsin yleensä aika hyvin, mihin suuntaan Jetti jäi kenottamaan. Kiva aina välillä tajuta, mitä siellä hevosessa oikein tapahtuu.
Laukannostot käynnistä lähtivät tällä kertaa jokainen oikein ja ilman kovin montaa raviaskelta. Pontevuutta ei tosin juuri ollut, ja opettajakin neuvoi hakemaan reippaampaa menoa. Ohjauksessa oli myös vähän vikaa, sillä liirailimme pääty-ympyrää vähän turhan isoksi. Kun sain ulkopuolta haltuun, oli Jetti hetken aikaa parempi laukassa sekä tietysti rutkasti helpommin ohjattavissa. Harmikseni tuppasin matkustamaan ja ihmettelemään kouluratsastuksen vaikeutta suurimman osan ajasta, jolloin meno oli myös sen mukaista. Ihastelin taas aivan liikaa sisäohjaa, kun oikeasti olisin saanut vähän hellittää siitä ja ratsastaa tuplasti ulkopohkeella. En vain tajua, mikä unohdus taas johti tähän. Oikea kierros oli joka tapauksessa tällä kertaa vasenta helpompi, mutta molemmissa suunnissa kuvio tahtoi aina suurentua turhaan. Tarkkuus ei valitettavasti ole minun juttuni, ja kouluohjelmassa sitä tarvitsisi enemmän kuin tarpeeksi.
Täyskaarroissa sain hetken aikaa miettiä kuviota ennen kuin se alkoi rullata. Sen jälkeen kuvio sujui aina, kun muistin olla turhaan tekemättä siitä liian pientä. Niin ja käyttää pohjetta estämässä sitä, ettei Jetti puolestaan päättänyt tehdä samaa. Huomasin tässä saman, minkä muulloinkin eli sen, että teen kouluohjelman kohdat monesti hätiköiden ja turhan pienessä mittakaavassa. Vaikka kouluradalla on kirjaimet auttamassa hahmottamista, tuppaan silti kiskaisemaan kuviot alimitoitettuna. Ilmeisesti minulla kiire saada kohta tehtyä ja olen vähän turhan huolimaton ratsastamaan ne tarkemmin. Malttia paljon enemmän siis!
Loppuravien aikana teimme myös vapaasti lyhyitä keskiravipätkiä. En nyt tiedä, oliko Jetin tarjoama versio virallista keskiravia, mutta ainakin siinä oli selvä ero tavalliseen raviin. Askel olisi varmasti tosin voinut venyä enemmän, sillä nyt tahti tuntui hieman kiihtyvän sen sijaan. Kivaa oli kuitenkin se, kuinka helposti Jetti lähti vähän aktiivisempaan raviin ja tuli siitä myös takaisin. Tein keskiravin kaltaiset pätkät keventäen, sillä heikunkeikun-istuntani ei ottanut vakautuakseen enkä halunnut satulassa istumisen pilaavan tehtävää. Saisin tietysti oppia istumaan alas myös tässä, sillä kouluradalla ei luonnollisesti paljoa valita, kevennetäänkö vai ei. Tunnin kivoimmat hetket sijoittuivat kuitenkin tähän loppupätkään. Muutoin fiilis oli aika ankea. Kouluratsastus on vain tavattoman vaikeaa! En millään kykene olemaan niin tarkka ja keskittynyt, että saisin tehtyä asiat täsmällisesti. Sen sijaan tuppaan vain häseltämään asiat jotenkin ja ihmettelemään lopputulosta. Höh! Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten ensimmäiset yhteiset koulukisamme Jetin kanssa menevät.
