Tallinmäen maanantain tunti oli hieman erilainen kuin yleensä. Pistin nimittäin Jetin tunnin ajaksi vaihtoon toiselle ratsastajalle, ja sain itselle ratsuksi uuden tuttavuuden. Kyseessä oli 2006 syntynyt suomenhevostamma Mini-Hilima eli lyhyesti vain Hilima. Tamma on monitoimitapaus, sillä ratsun hommien lisäksi siltä sujuu ravurinkin työt. Säkäkorkeudeltaan Hilima on noin 155 senttiä, mutta rungoltaan se oli juuri sopiva eikä tuntunut selästä kapoisalta. Ratsukoita tunnilla oli tosiaan vain kaksi, ja pääsimme menemään niin koulua, puomeja kuin vähän esteitäkin.
Tunti aloitettin tekemällä pieniä temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Opettaja kertoi heti, että Hiliman tapauksessa se tarkoitti pidätteiden ratsastamista läpi. Hilima liikkuikin heti alusta alkaen itse mukavan reippaasti, jolloin keskityin saamaan myös jarrun toimimaan. Varoin myös sitä, etten jäisi ohjaan kiinni ja saisi siten vetokisaa käyntiin. Hilima reagoi pidätteisiin mukavasti, kun tein ne selvästi ja pyrin käyttämään istuntaa mahdollisimman paljon. Ravissa ihan jokainen pidäte ei mennyt perille, mutta ympyröiden ja kulmien avulla sain tehtyä niitä paremmin. Oikeassa kierroksessa Hilima pyrki kaatumaan sisälle, ja vasemmassa kierroksessa se ei puolestaan halunnut asettua nimeksikään. Oikeaan kierrokseen sain jotain tolkkua pistämällä sisäpohkeeni töihin, mutta vasen kierros jäi vielä auki tässä vaiheessa. Muutoin Hilima vaikutti alkuverryttelyn perusteella aika kivalta.
Laukassa verryttelimme pääty-ympyrällä. Hilima laukkasi mukavan reippaasti, ja sain välillä vähän tasapainottaa menoa. Hilima reagoi laukassa pidätteisiin kohtuullisesti aina, kun muistin pyytää ne kunnolla. Tahti pääsi kyllä kiihtymään, mutta oikeilla avuilla Hilima palasi vähän rauhallisempaan menoon. Opettaja olikin kertonut, ettei Hilima vielä osaa kunnolla lyhentää tai pidentää laukkaa, mutta muutoin se on kyllä kontrolloitavissa. Pienoista puskemista ilmeni nyt molemmissa kierroksissa, mutta ei mitään maata kaatavaa. Sisäpohje olisi tietysti saanut olla paremmin töissä, mutta kohtuullisesti Hilima pysyi ympyrää muistuttavalla kuviolla.
Puomitehtävänä tulimme kahta puomia, jotka olivat ympyrän kaarella. Tehtävää tulimme molemmista suunnista ja ensimmäiset kerrat mentiin ravissa. Sen jälkeen tulimme vuorostaan muutamat kerrat molemmista suunnista laukassa. Puomien väliin meni kolme askelta. Aloitimme oikeassa kierroksessa, ja muutama yritys meni hänekseen, kun en saanut tietä kuntoon. Hilima jatkoi kuitenkin laukkaa, vaikka askel ei aina sopinut täydellisesti. Lopulta hahmotin oikean tien, jolloin Hilima meni puomit toivotusti kolmella tasaisella askeleella. Vasemmassa kierroksessa hahmotin tien nopeammin, ja pääsimme tulemaan tehtävän sujuvasti alusta alkaen. Hilima tuntui helpommalta ohjata, kun edessä oli puomeja, joille sihdata.
Puomien jälkeen tulimme muutaman kerran noin 23 metrin suoran linjan ensin kahtena ristikkona, sitten ristikkona ja pystynä. Oikeassa kierroksessa askelmääriä tuli kuusi ja seitsemän vähän riippuen siitä, miten satuimme ensimmäiselle esteelle. Hilima eteni laukassa aika tasaisesti ja sen sai vielä ennen estettä odottamaan mukavasti. Yritin itse kertaalleen nohittaa Hilimaa lähtemään kauempaa, mutta se otti rauhassa yhden askeleen vielä. Opin sen jälkeen odottamaan ja huomasin, että Hilima tulee fiksusti vähän lähemmäs sen sijaan, että ampaisisi kaukaa. Tämän havainnon jälkeen aloin nähdä ponnistuspaikat paremmin, jolloin saimme väliin kuusi sujuvaa askelta. Vasemmassa kierroksessa pääsimme helpommin oikeaan rytmiin ja saimme tultua linja kuudella askeleella. Hilima eteni edelleen tosi kivasti ja oli hyppyjenkin jälkeen kuulolla, vaikkakin innoissaan menossa.
Loppuraveissa pyörittelimme kolmikaarista kiemurauraa. Välillä opettaja komensi meidät jäämään ympyrälle vasemmassa kierroksessa ja hakemaan asetusta sille puolelle läpi. Se oli niin Hilimalle kuin minulle vaikeampi kierros, joten mitään suurta onnistumista emme saaneet. Huomasin käsieni elävän taas ihan toisistaan riippumatonta elämää, kun yritin vaikuttaa niillä. Vasen eli sisäkäsi meni minne halusi, kun taas oikea käsi lähti seilaamaan jonnekin todella kauas oikealle. Pah. Opettaja neuvoi ajattelemaan ympyrällä takaosan väistätystä, mutta pohjeapuni tahtoivat tarkoittaa Hilimalle vain vauhdin lisäämistä. Kiemuraura meni toistojen myötä vähän paremmin, vaikka asetukset olivatkin puutteellisia. Pyöritin myös oikealle muutamia ympyröitä, joiden aikana sain omat palikkani kohdilleen, ja Hilimakin vähän rentoutui.
Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta, jonka aikana ehdin ihastella Hilimaa opettajalle. Olipa se vain tolkku tapaus! Kiltisti teki kaiken, minkä ymmärsi eikä vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaikka välillä olin epämääräinen. Tammamaisuutta ei ollut tippaakaan ainakaan tällä kertaa, onneksi. Aloin kyllä vähän haaveilla siitä, että saisin vielä joskus hypätäkin sillä. Ehkäpä saan kaupattua Jetin taas toiselle tunnin ratsastajalle, niin voin käydä nauttimassa reippaammasta menosta Hiliman kanssa. Miten se menikään? Ai niin, ruoho on ainakin välillä vähän vihreämpää siellä aidan toisella puolella.
