Alkuverryttelyssä saimme mennä tovin itseksemme. Jetti oli melkoisen tahmeana, ja menomme oli melkoista hiippailua. Siirryin aika nopeasti laukkaan, sillä arvelin saavani sen siinä parhaiten hereille. Kuinka kävi? Nukkuminen jatkui, niin hevosen kuin ilmiselvästi minunkin. Onneksi opettaja puuttui pian peliin ja alkoi prässätä meitä kunnolla. Laukassa sain tehdä tosi paljon ratsastusta eteen ja siitä lyhentämistä aktiivisuus säilyttäen. Opettaja piiskasi ja vaati sinnikkäästi lisää aina, kun herpaannuin. Hitsit, että oli ihanan rankkaa! Lopulta Jetti alkoi reagoida pohkeeseen vähän paremmin, mutta sitä sai ratsastaa edelleen melkoisesti. Opettaja muistutti vaatimaan siltä reaktio pohkeeseen ja ratsastamaan itse sinnikkäästi pohkeella. Myönnän turvautuneeni niin raippaan kuin ääneenkin, kun jaloistani yksinkertaisesti loppui puhti. Verryttelyn jälkeen sekä minä että Jetti puuskutimme siihen malliin, että kuntokuuri olisi paikallaan molemmille.
Ensimmäiset hypyt otimme ensin yksittäiselle ristikolle, sitten ympyrällä kahta ristikkoa hyppäämällä. Jetti pääsi taas hyytymään, vaikka opettaja nohitti toistuvasti vaatimaan sitä liikkeelle. Oma kunto oli tosissaan jo tässä vaiheessa koetuksella. En jotenkin tajunnut herättää Jettiä kerralla, vaan jäin nyhertämään jokaisen askeleen melkein erikseen. Hypyt olivat pääosin ok, jos ei huomioida ihania ristilaukkoja ja hyytymisiä esteelle. Tie onneksi oli kohtuullisesti kunnossa, ja pääsimme joka kerta esteen yli, vaikkakin välillä mönkien. Tauon tullessa opettaja muistutti myös ratsastamaan hetki eteen ja lopettamaan vasta sitten, jotta Jetille jäisi pyrkimys liikkua reippaasti. Unohduin tosi helposti taas köröttelemään, mutta onneksi opettaja oli supersinnikäs. Parasta opettajassa oli tuon lisäksi se, että tsemppausta tuli vähintään yhtä paljon eikä hän jättänyt pieniäkään onnistumisia huomaamatta. Ihanaa, kun opettajaa osaa sekä vaatia että kehua. Hyppäsimme lisäksi suoraa linjaa ja kaarevia teitä, kunnes tulimme koko radan kertaalleen. Näissäkin tehtävissä sain tosissani keskittyä pitämään itseni ja hevosen hereillä, jotta pääsimme etenemään. Onnistuimme kohtuullisesti, ja isoin kiitos siitä kuului opettajalle, joka ei tyytynyt puolivillaiseen menoon.
Loppuun hypätty rata taisi olla jotain noin 80 sentin tuntumassa, ja mukana oli myös yksi noin 90 sentin muurieste (hui!). Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Opettaja komensi herättämään Jetin, minkä sain muistutuksen jälkeen tehtyä. Ykkönen ylittyi ihan ok, joskin laukka jäi vaihtumatta. Ehdin korjata sen ravin kautta oikeaksi. Suora linja esteillä 2-4 meni ihan hyvin siten, että väleihin tuli kolme askelta. Lähestymisessä viitoselle Jetti kompastui, jolloin en saanut enää palautettua rytmiä saati tasapainoa, joten huusin ottavani ympyrän. Sen aikana ehdin taas saada menoa tasaisemmaksi, jolloin este ylittyi, ja laukkakin vaihtui siinä toivotusti. Tie kuutoselle oli asiallinen, vaikka laukka ei taaskaan vaihtunut siinä. Sen sijaan Jetti tarjosi ristilaukkaa, jota yritin korjata pois. Seiskana ollut kiinteä muurieste lähestyi uhkaavasti. Jännitin sitä liikaa muutenkin, joten huikkasin taas korjaavani laukan ympyrällä ennen kuin yrittäisinkään suunnata sille esteelle. Halusin varmistaa, että pääsemme esteelle mahdollisimman hyvin eikä rämpivä ristilaukka todellakaan sopinut kuvioon. Sain Jetin ympyrän aikana vaihtamaan kokonaan oikeaan laukkaan, jolloin pääsimme lähestymään seiskalle. Se ylittyi mukavasti, ja Jetti vaihtoi siinä laukan toivotusti vasempaan. Suora linja toiseen suuntaan meni myös ihan asiallisesti. Tie esteelle 11 ei ollut paras mahdollinen, jolloin jouduin kannustamaan Jettiä äänellä, jotta selvitimme välin toivotusti viidellä askeleella. Se sujuikin, jolloin pääsimme esteelle 12 hyvin, ja ratamme oli siinä. Loppuun otimme suoran linjan esteillä 11-12, mikä sujui nyt mukavan sujuvasti viidellä askeleella.Tunnin jälkeen olin aika fiiliksissä. Treeni meni niin paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Hyppytauko, vieras paikka ja kaikki muu yhdistettynä saivat minut jännittämään, mutta Jetti oli ihanan asiallinen. Kaiken lisäksi se säikähti tasan kerran seinän vierellä ollutta puomia (kyllä, iso hui), mutta muuten oli kuin kotonaan ja vähän jopa paremminkin. Ehkä sillekin iski vieraskoreus hyvällä tavalla, vaikka onhan paikka sille entuudestaan hyvinkin tuttu. Tunnissa hienoa oli myös se, ettei Jetti stopannut saati mennyt ohi yhdestäkään esteestä, vaikka muutamissa niistä oli muuripalikoita, portteja ja vesimattoja koristeena. Kaksi ohimenoa olivat selviä, minun tekemiä valintojani ajoissa tehtynä, joten en laske niitä noiden joukkoon. Tunnin päätteeksi sainkin alkaa pohtia, lähtisinkö mukaan tulevana sunnuntaina pidettäviin Iin Hevosharrastajien seuraestekisoihin. Koska hyppelyt menivät näin hyvin ja olen vähän yllytyshullu, rustasin ilmoittautumiseni 60 ja 80 sentin luokkiin. Olihan se korkea aika käynnistää tämän vuoden kisakausi Jetinkin kanssa, ja näin yllätyksenä tulleen ilmoituksen kautta en ainakaan ehdi kovin pitkään kisoja jännittää.
