 |
| Esteratsukko kotikisoissa. © Jatta |
Lauantaina luvassa oli Tallinmäen harjoitusestekisat, joihin ilmoittauduin
Jetillä 70 ja 80 senttiin. Arvosteluna molemmissa oli A.1.0. Jetti meni myös yhden radan ennen omia suorituksiani ja nappasi miniristikkoluokasta ratsastajansa kanssa puhtaan radan. Se siis oli verrytelty mukavasti alle, jolloin minun ei tarvinnut aloittaa ihan nollasta. Lisäksi kaikkien luokkien radat olivat samat, jolloin ei radankaan opettelusta tarvinnut huolehtia. Rata olikin mukavan simppeli sisältäen seitsemän hyppyä.
Molempien luokkien verryttelyt menivät pääosin kivasti. Jetti liikkui ihan ok, kun ensin herättelin sen. Muutamat hypyt ajautuivat vähän pohjaan, mutta maltoin ihmeen hyvin odottaa, ja Jetti sai tehdä osuutensa. Otimme verryttelyhyppyjä aika maltillisesti, sillä hyvät hypyt riittivät mainiosti herättämään Jetin. Verkkahypyt otettiin molemmissa luokissa oikeassa laukassa pystylle (ratapiirroksen este numero 1) ja vasemmassa laukassa okserille (este numero 4).
70 sentin radalle lähdin kohtuullisen rennoin mielin, sillä esteet olivat omaan silmään sopivalla korkeudella. Herätin Jetin kunnolla, mutta unohdin tasapainottaa. Niinpä ensimmäiselle esteelle tulimme hieman pitkänä lentäen, jolloin Jetti lähti hyppyyn kaukaa. Onneksi olin menossa mukana, niin se ei sinällään tuonut muuta pulmaa kuin ristilaukan. Sain senkin korjattua ennen kakkosta, joten matka jatkui.
 |
| 70 sentin verryttelyssä, este numero 1. © Jatta |
Kakkoselle tulimme mukavasti, ja Jetti vaihtoi siinä toivotusti oikean laukan vasempaan. Suora linja esteeltä 3 esteelle 4 meni myös hyvin ja tasaisesti viidellä askeleella, vaikka tie kolmoselle olisi saanut olla vähän suorempi. Kaarre viitoselle pääsi vähän venähtämään, ja hetken Jetti taisi katsoa toista estettä hypättäväksi. Sain onneksi kerrottua sille oikean esteen, jolle se ampaisikin taas vähän kauempaa. Laukka ei vaihtunut tässä hypyssä oikeaksi, joten menimme kaarevan linjan vasemmassa laukassa. Kuutoselle tuli pieni jarrutus, kun lensimme taas vähän pitkänä. Hypyssä Jetti nappasi oikean laukan, ja pääsimme tulemaan viimeistä estettä kohti. Tulimme sille vähän pohjaan, mutta maltoin odottaa, ja Jetti hyppäsi viimeisenkin puhtaasti. Laukka tosin vaihtui hypyssä vasemmaksi, mutta se ei enää haitannut.
 |
| 70 sentin verryttelyssä, este numero 4. © Jatta |
80 sentin radalle pääsimme matkaan myös ihan hyvällä etenemisellä. Unohdin tosin taas tasapainottaa, jolloin ensimmäiselle esteelle Jetti otti miniaskeleen. Ihanaa, että ruuna osaa itse katsoa paikkoja ja korjaa menoa, jos kuski on lentämässä liikaa. Laskeuduimme hypystä tietysti ristilaukassa, onhan se bravuurimme. Mutta mikä hienointa: sain sen taas korjattua oikeaksi! Kakkonen sujui mukavasti, ja laukka vaihtui siinä taas toivotusti vasemmaksi. Kolmoselle tuli pieni jarrutus, kun tie ei ollut suorin mahdollisin, mutta sain kannustettua Jettiä liikkumaan, ja pääsimme välin silti viidellä askeleella. Viitoselle sain ratsastettua paremman tien, mutta laukka pääsi vähän hyytymään. Niinpä Jetti otti taas pienemmän askeleen ennen lähtöä hyppyyn. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme kaarevan linjan kuudella askeleella niin kuin piti. Kuutoselle tosin tuli kolautus, mutta puomi onneksi pysyi ylhäällä. Laukka kuitenkin vaihtui hypyssä oikeaksi, ja suuntasimme viimeistä estettä kohti. Lähestyminen sille oli ihan ok, jolloin hyppy onnistui, ja pääsimme 80 sentin radan läpi puhtaasti. Jes!
Ratojen jälkeen oli niin hyvä fiilis! Oli mukava saada onnistuneet radat etenkin kehnommin sujuneiden seuraestekisojen jälkeen. Ongelma ei siis ole siinä, että hamuaisin liian suuria luokkia, sillä kotikisoissa homma toimii ihan hyvin. Ongelma on enemmänkin siinä, että jännitän vieraskisoja vielä niin paljon, että hommat menevät höpöksi senkin takia. Ratkaisuna taitaa olla vain se, että lisää treeniä vain, ja jos haluan vieraskisoihin, niin valitsen suosiolla pienempiä luokkia, kunnes alan saada hermoni järjestykseen. Jetti oli tänään niin hieno taas, että en ihmettele, miksi välillä jaksan hakata päätäni seinään sen kanssa. Nämä hetket palkitsevat ja auttavat jaksamaan aina eteenpäin. Siinä tämän lajin suola jälleen kerran: epäonnistumisten jälkeen koittavat onnistumiset.
Kuvista ja 70 sentin ratavideosta kiitos Jatalle ja 80 sentin ratavideosta kiitos Johannalle!
