Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Olin aiemmin jutellut opettajan kanssa kannusten testaamisesta Jetillä mahdollisia tulevia koulukisoja silmällä pitäen ja viritinkin ne tällä kertaa jalkoihin. Ensimmäinen kerta Jetillä niiden kanssa. En odottanut niiden tekevän taikatemppuja, mutta kyllä ne vähän saivat Jettiä herkistymään pohkeelle. Tunnin suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin istuntani, joka päätti olla heikunkeikun-fiiliksellä mukana.
Alkuverryttelyn jälkeen tein siirtymiä kaavoilla ravi-seis-peruutus-ravi sekä ravi-seis-peruutus-laukka-ravi. Peruutukset olivat ihan kohtuullisia, vaikka ei niin hyviä kuin parhaimmillaan. Jetti peruutti vasemmassa kierroksessa aika suoraan, mutta oikeassa kierroksessa pyrki vähän lähtemään takaosallaan vasemmalle. Sen sai kuitenkin korjattua pohkeella. Peruutuksesta siirtymiset raviin onnistuivat niin kuin aina eli alussa hieman hitaammin ja sitten vähän näppärämmin. Ravissa Jetti tarjosi muutamia mukavan energisiä pätkiä, mutta menoa jarrutti hajoileva istuntani. Olen ilmeisesti tottunut istumaan Jetin mummoravissa, jolloin olen pulassa oikeasti etenevässä liikkeessä. Keventämällä meno helpottui, mutta yritin sinnikkäästi myös opetella istumaan pätkiä harjoitusravissakin.
Ravi-seis-peruutus-laukka-ravikuvio meni aika pitkälti samoin kuin toinenkin siirtymätehtävä. Peruutukset olivat ok, ja toistojen myötä laukat alkoivat nousta. Ongelmana oli lähinnä oma herpaantuminen ja hitaus laukannostoissa. Joko sorruin tuuppaamaan istunnallani tai jähmetyin pitämään avut paikoillaan. Kumpikaan tapa ei tietenkään auttanut, vaan maltti ja rauhallisuus auttoivat kummasti enemmän. Jetti nosti muutaman kerran oikean laukan sen verran makeasti, että peruutuksen oli täytynyt mennä nappiin noston valmisteluna. Vasemman laukan nostot eivät olleet ihan niin sujuvia, mistä syytän jälleen kerran istuntaani. Kenotan itse valmiiksi jo vasemmalla, jolloin Jetti valuu perässä samaan suuntaan. Pitäisi muistaa erityisesti vasemmassa kierroksessa tarkistaa oman istunnan tasapainoisuus ennen kuin alan pyytää muuta. Se vain tuppaa unohtumaan turhan helposti.
Laukassa tein vielä laukanvaihtoja niin kaksi- kuin kolmikaarisella kiemurauralla. Yritin saada tultua sekä ennen että jälkeen vaihdon suoraan, mikä onnistui vähän niin ja näin. Laukat vaihtuivat ihan näppärästi oikeasta vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan takkusi oikein kunnolla. Välillä Jetti jopa mieluummin jatkoi kaarretta vastalaukassa kuin vaihtoi myötälaukkaan. Ihmettelin tätä vähän, sillä yleensä Jetti on tykännyt korjata itsensä myötälaukkaan, vaikka osaa kyllä mennä vastalaukkaakin aika vaivattomasti. Sain muutamia kertoja nohitella ihan hyvin ennen kuin Jetti suostui vaihtamaan laukan oikeaksi. Muutamat vaihdot muistuttivat myös pientä pukin kautta vaihtoa. Jäin sitten miettimään, mahtoiko Jetti olla tavallista jäykempi vai teinkö jotain todella pahasti pieleen. Yleensä vaihdot ovat sujuneet molempiin suuntiin ihan ok. Sain kuitenkin vaihdot paranemaan vähän hankalampaankin suuntaan, mutta kunnon sulavuutta ei tällä kertaa irronnut.
Loppuun ratsastin vielä K.N. Specialin ohjelman läpi ihan vain kertauksen vuoksi. En jäänyt hifistelemään mitään, vaan halusin vain palauttaa ohjelman mieleen. Onneksi en muuten jäänyt hifistelemään, sillä olisin saanut olla loppuillan vääntämässä ohjelmaa parempaan kuosiin. Sen verran höpösti se tuli ratsastettua. Keskeisin ongelma oli oman tarkkuuden puute, sillä seilasin radan vähän miten sattuu. Kulmat olivat vaikka millaisia, loivat kiemuraurat sangen mutkikkaita ja muutenkin reittivalinnat vähän omaperäisiä. Tietenkin virallisen kouluradan puuttuessa sompailin vähän silmävaraisesti menemään, mutta tiedän kyllä hyvin olevani muutenkin vähän huithapeli ratsastamaan tiet tarkasti. Oli kuitenkin kiva huomata, että ohjelma palautui aika kivuttomasti mieleen, ja se vaikutti kaiken lisäksi mukavalta ratsastaa. Seuraavat koulukisat ovatkin reilun kahden viikon päästä, joten oli ihan hyvä aika alkaa sovitella mielikuvituskoulusilinteriä päähän ja yrittää innostua taas kouluvääntämisestäkin. Loppukäynnit menin peltolenkin kautta aluksi satulassa laiskotellen ja loput maasta taluttaen. Päivän treeni oli kiva. Kannukset eivät tehneet ihmeitä, mutta skarppasivat vähän, ja Jetti oli oma itsensä, joten kaikki palaset olivat niin kuin yleensäkin.
