Tiistaina kävimme Jetin kanssa Artsin koulutunnilla, jonka jaoimme kahden muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheet olivat tulevien koulukisojen mukaan K.N. Specialista napattuja: voltteja, loivia kiemuroita ja laukannostoja ravista.
Ensimmäisenä kuviona pyöräytimme lyhyille sivuille kymmenen metrin voltit. Niiden lisäksi teimme pitkille sivuille muutaman askeleen käyntisiirtymiset. Sitten muokkasimme kuviota lisäämällä pitkille sivuille siirtymisten sijasta loivat kiemurat. Jetti oli tänään edelliskertaa reippaampi, mutta silti hieman tavallista enemmän patisteltavissa. Yritin olla panikoitumatta Jetin hitaudesta, mutta aika paljon silti sitä hyperventiloin tunnin aikana. Sain sentään vähän keskityttyä tehtäviinkin. Voltit sujuivat tänään aika kivasti, kunhan ensin mietin niiden tien kuntoon sekä valmistelin ne ajoissa. Niissä ei ollut kummempaa pulmaa, mikä oli hyvä juttu. Ajateltavaa kun riitti muissakin tehtävissä.
Loivilla kiemuroilla sain myös miettiä reitin kuntoon sekä huolehtia asetusten säilyttämisestä riittävän kauan oikeaan suuntaan. Tie löytyi aika nopeasti, ja Jettikin alkoi toimia kivasti, jolloin saimme sangen sujuvia loivia kiemuroita. Parasta niissä oli se, kuinka pehmeästi Jetti teki ne ja vaihtoi asetuksen toiseen. Sangen helppoa, ellen sanoisi. Tulimme loivia kiemuroita vielä siten, että lähdimme niille alkutervehdyksen kautta. Pysähdykset ja liikkeelle lähtemiset olivatkin hankalampia. Jetti olisi saanut tehdä ne vähän energisemmin, ja minä olisin puolestaan saanut huolehtia Jetin suoruudesta enemmän. Samalla sain tovin haeskella näin tehtynä loivalle kiemuralle pääsyä, mutta löytyihän sekin reitti lopulta. Kunhan en siis tunkenut meitä ihan nurkkaan, jossa sekä vauhti katosi että reitti vaikeutui.
Laukkakuvioina oli oikean laukan nostaminen ravista lyhyen sivun keskeltä, pääty-ympyrän pyöräyttäminen sekä laukkalävistäjä. Vasemman laukan nostimme keskihalkaisijalta eli K.N. Specialissa olevaa laukan nostamista I:ssä mukaillen ja jatkoimme laukkaa vain pikkuisen matkan, kunnes siirryimme taas raviin ja tulimme nostokohtaan uudelleen. Oikean laukan nostaminen tehtiin valmistelemalla ympyrälle lähtö ajoissa ja nostamalla se siitä. Oikeat laukat nousivat ihan kohtuullisesti. Ympyrällä sain taas miettiä reittiä sekä ajatella laukan esittämistä kiirehtimisen sijaan. Samalla sain varoa ympyrän jälkeen sitä, etten tehnyt liian jyrkkää kulmaa ja sammuttanut siten laukkaa ennen lävistäjää. Laukkalävistäjät menivät tällä kertaa ihan mukavasti, kun en panikoinut niitä. Olisin kuitenkin saanut valmistella lävistäjän lopun paremmin, sillä Jetti pääsi siirtymään laukasta raviin töksähtäen. Muutenkin siirtymät alaspäin vaatisivat melkoisesti viilausta.
Vasemman laukan nostamiset keskihalkaisijalta eivät sujuneetkaan niin hyvin. Jetti tarjosi toistuvasti oikeaa laukkaa. Ohjeeksi tuli ajatella vasemmalle tehdyn voltin valmistelua ja hyödyntää sitä nostossa. Tämä kikka auttoi, ja vasenkin laukka alkoi nousta paremmin. En tiedä, miten tein tästä tehtävästä näin vaikean, mutta sellainen se kyllä oli. Ilmeisesti harrastan paljon sellaisia nostoja, joissa esimerkiksi tie auttaa saamaan toivotun laukan. Nyt kun ei ollut tietä eikä aitoja apuna, paljastui apujeni selkeyden puute. Tai sitten vain hätäilin tämän tehtävän harakoille. Täytyy kyllä vähän miettiä näitä nostoja, jotta niistä tulee sujuvampia paikasta riippumatta.
Loppuraveissa Jetti alkoi viimein liikkua ihan itsekin eteenpäin pyrkien. Eihän se mikään patalaiska tunnilla ollut, mutta pientä pontevuutta olisin tietysti kaivannut, kuten niin monesti muulloinkin. Tunnin hyvät hetket sijoittuivat kyllä ehdottomasti loiville kiemuroille. Ne sujuivat aika vaivattomasti, ja Jetti tuntui niissä mukavan pehmeältä. Kerrankin sain ratsastettua sekä teitä että hevosta yhtä aikaa, mikä palkitsi mukavasti. Ehkei niiden teiden ratsastaminen olekaan ihan rakettitiedettä, vaikka siltä joskus tuntuukin. Tästä on hyvä jatkaa niiden parissa.
