Taas uusi tamma testissä

Se jokin näissä kimoissa on. Kaisalle kiitos kuvasta!

Perjantaina pääsin testaamaan yhden Tallinmäen tuoreimmista ratsuista, 1999 syntyneen puoliveritamman nimeltä Gia. Se toimii sekä mainiona kisahevosena että tuntiratsuna. Olenkin monella estetunnilla katsellut sen varmaa ja vakaata menoa ja haaveillut kovasti, että pääsisin sen selkään joskus. Esteille sitä taitaa olla turha toivoa, vaan olin hurjan tyytyväinen siihen, että pääsin kuitenkin ratsastamaan sen itsenäisesti kouluhumputtelun parissa.

Alkukäynnit hoituivat peltolenkin kautta. Kentällä ravasin nopeasti pari kertaa kentän ympäri ja siirryin verryttelemään ratsua laukassa. Gia oli alusta asti niin kiltti ja kuuliainen, etten voinut olla tykästymättä siihen. Se ei tehnyt mitään ylimääräistä, vaan kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan pyynnöt ja teki niiden mukaan. Tasainen ja kiva, hevonen minun makuuni. Mitään syvällisempää treeniaihetta en ollut miettinyt, vaan menin lyhyesti sitä sun tätä. Tähän yhdistelmään sisältyi pohkeenväistöjä, kolmikaarisia kiemurauria sekä laukanvaihtoja.

Pohkeenväistöjä tein uralta keskemmäs ja takaisin niin käynnissä kuin ravissa. Väistöt vasemmalle lähtivät helposti. Väistöjä oikealle sain hieman hioa apujeni osalta ennen kuin ne lähtivät yhtä helposti. Kivaa väistöissä oli se, kuinka hyvin Gia säilytti tahdin niiden aikana niin käynnissä kuin ravissa. Kun olin saanut apuni mukautettua oikein, teki Gia väistöt molempiin suuntiin helposti ja kevyesti. Olipa kiva hurruutella väistöjä tarvitsematta miettiä hevosen pitämistä koko ajan liikkeellä.

Laukassa päädyin tekemään laukanvaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla sekä pyöräyttelemään pääty-ympyröitä. Gialta tämäkin sujui helposti. Sain vain itse olla tarkkana vaihdoissa vasemmasta laukasta oikeaan, että valmistelin sen enkä huitaissut. Muutoin Gia saattoi vaihtaa ensin etuosan ja vasta parin askeleen päästä takaosan. Kivaa kiemurauralla tehdyissä vaihdoissa oli se, että maltoin tehdä suoristukset aika asiallisesti enkä hätäillyt vaihtoa. Pääty-ympyröillä taas hain asetuksia läpi. Gia tuntui mukavasti samanlaiselta kierroksesta riippumatta enkä tuntenut siinä kummempia puolieroja.

Loppuraveissa pyöriskelin vielä tovin kolmikaarisella kiemurauralla, jonka jälkeen annoin Gian venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunnin fiilikset? Lysti tamma! Gia oli niin mutkaton ja kiva, että se varmasti kerää ihailijakaartin tuntiratsastajien joukossa. Kunpa sillä pääsisi joskus hyppäämäänkin, pitäähän niitä toiveita olla.