Maneesimörköjä taltuttamassa

Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina 1-tason estekisoilla, jotka myös pidettiin naapurimaneesilla. Olin ilmoittautunut kisoihin Akulla 70 sentin taitoarvosteluluokkaan ja Jetillä 90 sentin luokkaan arvostelulla 367.1.

Alkulämmittelyt molempien ratsujen kanssa hoituivat taas näppärästi kävelemällä kotitallilta maneesille. Kisapäiväni alkoi Akun kanssa, joka oli oma reipas itsensä. Verryttelyt tehtiin kentällä, joka oli aamusta koppurainen, mutta pehmeni onneksi kisojen edetessä. Alkupään luokissa sai ennen omaa vuoroa ottaa pari hyppyä maneesissa, mikä oli hyvä juttu. Tosin Aku oli kentälläkin mainio. Ratti, jarrut ja kaasu olivat mukana, ja ottamani hypyt ristikolle ja pystylle menivät mukavasti. Akun kanssa ei tarvinnut säätää mitään, jolloin menin hyvillä mielin maneesiin vuoromme koittaessa. Maneesissa Aku oli jopa vähän reippaampi kuin ulkona. Otin kaksi hyppyä okserille, ja ne sujuivat ihan ok. Niin pääsin aloittamaan 70 sentin luokan sen ensimmäisenä ratsastajana.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykköselle tuli hyvä tie, ja Aku hyppäsi sen hyvin napaten siinä vasemman laukan. Kakkoselle tuli hieman huono tie, jolloin ponnistuspaikka tuli lähelle. Aku selvitti esteen puhtaasti, mutta otti suoralle linjalle oikean laukan. Kolmoselle pääsimme kuitenkin kuudella askeleella, ja hyppy sille oli hyvä. Laukkakin korjaantui takaisin vasemmaksi. Neloselle Aku lähti positiivisen askeleen kautta, ja nappasi esteellä toivotusti oikean laukan. Kaarre viitoselle tuli kulman jälkeen sen verran nopeasti, että myöhästyin hieman käännöksestä. Aku selvitti kuitenkin viitosen hyvin ja eteni neloselle suunnittelemani mukaan neljällä askeleella, vaikkakin niistä viimeisin oli vähän lyhyempi. Aku hyppäsi kuutosenkin siitä huolimatta puhtaasti ja otti siinä vasemman askeleen. Seiskalle tuli taas vähän huono ponnistuspaikka, mutta Aku lähti pyynnöstäni hyppyyn hieman kauempaa. Kaarevan tien radan viimeiselle esteelle eli kasille tulimme ristilaukassa. Ponnistuspaikkaa ei näkynyt, joten ratkaisin tilanteen rohkaisemalla Akua. Sen ja ristilaukan seurauksena otimme sitten puomin mukaamme. Harmi, mutta kiltti Aku vain totteli kuskin virheellistä pyyntöä.



Olin rataan kuitenkin muutoin tyytyväinen. Aku eteni riittävän reippaasti ja ennen kaikkea tasaisesti ja oli ihanan näppärä nappaamaan toivotut laukat. Se ei myöskään pällistellyt mitään maneesissa, vaan oli oikein mukava kisakumppani. Taitoarvostelulla olleesta luokasta saimme pisteitä 107,5. Niistä 57,5 oli estepisteitä ja loput 50 yleisvaikutelmapisteitä. Tuomarin kommentoi menoamme seuraavasti: "Hyvä kokonaisuus. Hieman aktiivisuutta lisää läpi radan. Katse eteenpäin -> rauhallisuutta ylävartalon asentoon." Tällä tuloksella sijoituksemme olimme kahden muun ratsukon kanssa jaettuna 9/23. Akun kanssa oli kyllä lysti käydä kisoissa, kelpo kaveri siihen puuhaan.

Akun jälkeen kisat jatkuivat Jetin kanssa. Tällä kertaa Jetti oli oma itsensä eli sangen heräteltävissä. Sain jo nohitella sitä matkalla kotitallilta maneesille, mikä ei lupaillut hyvää. Kenttä oli pehmennyt mukavasti, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Sen sijaan Jetin liikkumisesta sai huolehtia kaiken muun edestä. Nihkeilyn lisäksi Jetti liiraili ympyröillä reilusti kylkimyyryllä ulos. Oma virkeystasoni oli tässä vaiheessa jo alarajoilla, mikä toi hommaan lisäpulmia. Mietin jo, että jos en saa Jettiä verryttelyssä hereille, tulee radasta katastrofi. Sain nieleskeltyä nämä mietteet kuitenkin ja vähän tsempattua. Hyppyjä otin muutamat ristikolle, pystylle ja okserille. Ne sujuivat ihan ok ilman uusia ongelmia. Vanhana pulmana Jetti nappaili oikean kierroksen hypyissä vasenta laukkaa, mutta sain kohtuudella korjattua niitä lennosta. Hyppyjen lisäksi teinkin vaihtoja erityisesti vasemmasta oikeaan laukkaan, jotta minulla olisi radalla jotain toivoa korjata laukka. Maneesiin pääsi jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi, ja käytin odotteluajan hyödyksi näyttämällä Jetille parit esteet sekä ennen omaa starttia vielä katsomopäädyn, joka oli Jetille tänään ihan ok.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, ja nohittelin Jetin etenemään. Jetti laukkasi ihan asiallisesti, mutta kaarre ykköselle hidasti menoa hieman. Napautin tässä äkkiä raipalla, ja selvitimme ykkösen ihan hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme viidellä askeella. Välin olimme menneet vasemmassa laukassa, mutta kakkosella Jetti nappasi oikean laukan takaisin. Kaarre kolmoselle oli mietityttänyt minua jo rataan tutustuessani, sillä este tuli nopeasti kulman jälkeen. Yritin pitää laukan läpi kaarteen, mutta käännös kolmoselle söi kuitenkin etenemisen pois. Yritin vielä usuttaa Jettiä, vaan myöhässä olin. Tulimme kolmoselle aivan pohjaan, mutta Jetti yritti vielä nousta hyppyyn. Puomi tuli kuitenkin etujaloilla kolisten alas. Yritin tsempata hypyn jälkeen, sillä edessä oli hyvällä laukalla kolmen ja hitaalla neljän askeleen päässä oleva okseri. Jetti kuitenkin oli pahastunut kolmosen mokasta ja vilahti nelosesta oikealta ohi. Pysäytin sen karkuretken, kävelin esteen ohi ja otin uuden lähestymisen. Nyt tulimme esteelle paremmin, vaikkakin vähän hitaassa laukassa. Jetti kuitenkin hyppäsi nelosen, ja matka saattoi jatkua. Viitosellekin tuli jarruttava hyppy, mutta yli mentiin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, joka korjaantui kulmassa oikeaksi. Kuutoselle tuli kohtuullinen hyppy, ja pääsimme siitä seiskalle eli radan viimeiselle esteelle kahdeksalla askeleella hieman estelinjalta ulkona käyden. Jetti hyppäsi seiskan asiallisesti, ja näin pääsimme 90 sentin radalta kahdeksan virhepisteen kanssa maaliin. Tällä tuloksella olimme yhdeksän ratsukon luokassa viimeisiä.

Radan jälkeen minua mietitytti kovasti. Lopulta kysyin opettajalta, voisinko kuitenkin hypätä vielä metrin. Niinpä loppujen lopuksi jälki-ilmoittauduin metriin. Hetken ajan mietin, olenko nyt ihan hullu lähtiessäni hyppäämään isompaa luokkaa, kun alla oli virhepisteellinen suoritus pienemmästä. Sitten totesin, etteivät 90 sentin radan virheet olleet mitään uutta tai ihan käsittämätöntä, joten minun oli parempi lähteä hyppäämään vielä metri kokemuksen kannalta. Verryttelyssä otin muutaman hypyn, jotka sujuivat ihan ok. Muun ajan keskityin pitämään Jetin hereillä. Metrissä arvosteluna oli A.0.0, ja ratsukoita oli yhteensä kuusi. Pääsimmekin nopeasti takaisin maneesiin. Metrin radan esteet olivat 90 sentin radan esteet 1–8.

Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Nohittelin Jetin taas liikkeelle ajoissa. Ykkönen ylittyi hieman hitaalla hypyllä, mutta matka kakkoselle meni asiallisesti viidellä askeleella. Ristilaukan ehdin korjata pois ennen kuin edessä oli kulman jälkeen tuleva kolmonen. Ratsastin sitä kohti napakammin, sillä tietysti mielessäni kummitteli edellisen radan moka. Kolmonen ylittyi kuitenkin nyt ihan ok. Yritin ratsastaa Jettiä kunnolla sen jälkeen eteen, jotta pääsisimme neloselle kolmella askeleella. Se ei kuitenkaan onnistunut ja taisin itse vähän miettiä aiempaa ohimenoa. Sen seurauksena Jetti livahtikin taas oikealta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen. Se tuli hieman lähelle, mutta Jetti selvitti tilanteen ja hyppäsi nelosen puhtaasti. Viitoselle tuli hyvä hyppy, ja laukkakin vaihtui oikeaksi. Kuutoselle puolestaan tuli taas jarruttava hyppy, mutta Jetti keräsi kavionsa siitä puhtaasti yli. Seiskalle pääsimme kahdeksalla askeleella, ja sekin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Korjasin ristilaukan pois ravin kautta, ja sain vielä nostettua oikean laukan juuri ajoissa. Kasille näin ponnistuspaikan sattuvan hyvään paikkaan. Jetti hyppäsikin esteen hyvin ja puhtaasti. Näin pääsimme metrin radalta maaliin neljällä virhepisteellä. Radan jälkeen olin niin iloinen, etteivät neljä virhepistettä haitanneet mitään. Me Jetin kanssa hyppäsimme metrin radan maneesissa, jes, jes ja jes!



Näin se estekausi maneesissakin on avattu. Metrin radan jälkeen saan kyllä luvan uskoa treeneissäkin, että maneesissa voi kuin voikin hypätä muutakin kuin maahan kaivettuja puomeja. Kokemusta tuli taas näistä kisoista mukavasti. Kaikkein arvokkaimpana oli kuitenkin rohkeus hypätä isommat luokat eikä maneesin takia vaihtaa niitä pienempiin. Toki puhtaat radat olisivat olleet kivoja, mutta kyllä näissäkin radoissa oli hyviä hetkiä. Näin me Jetin kanssa nujersimme maneesimöröt tällä kertaa ja toivottavasti vielä jatkossakin. Hyvä me!

Videoista kiitos Noralle, Hanskille ja Kaisalle!