Ei ihan automaattiasetuksilla

Perjantain tuplahevostelut menivät Tallinmäen estetunneilla. Ensimmäisen tunnin menin Akulla, jolla on tarkoitus hypellä viikonlopun kotikisoissa 70 sentin taitoarvosteluluokka. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Parin asteen yö- ja aamupakkaset vaikuttavat jo hieman kenttään, mutta pääosin se oli ihan hyvässä kunnossa.

Ennen rataa hyppelimme suoraa linjaa eri askelmäärillä sekä kaarevia linjoja ja sarjaa. Suora linja sujui ihan hyvin, vaikka hukkasin hieman ponnistuspaikkoja. Aku liikkui ihan hyvin, mutta sellainen tasainen reippaus oli tänään hieman hukassa. Laiskaa meno ei kuitenkaan ollut, Aku ei taida onneksi edes moista sanaa ymmärtää. Kaarevat linjat olivat ihan ok, ja saimme niillä myös laukkoja vaihtumaan. Sarjalle esitimme yhden ohimenon, kun lähestyminen oli kehno. Kaiken lisäksi aloin itse arpoa sarjan välissä, pitikö se nyt tulla yhdellä vai kahdella askeleella. Vastaus oli yksi askel, mutta en sitä tajunnut ja hyydyin. Aku peilasi heti mielentilani ja vilahti ymmärrettävästi oikealta ohi. Yhdellä askeleella emme olisikaan enää tehtävää venyneet.

Radan hyppäsimme varmaan noin 60–70 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni neljällä askeleella, mutta hieman hätäisesti. Ponnistuspaikka ykköselle ei sattunut kunnolla, joten jouduin ratsastamaan välissä selvästi eteen. Kakkosen jälkeen olimme ristilaukassa, jonka tajusin vasta kaarteessa kolmoselle, joten en ehtinyt korjata sitä. Kolmosen ja nelosen kaareva linja meni ihan ok, ja nelosen jälkeen olimme toivotusti vasemmassa laukassa. Viitonenkin ylittyi ihan asiallisesti. Kuutosena olleen askeleen sarjan pääsimme nyt nyt yhdellä askeleella, mutta jouduin ratsastamaan sen aika vahvasti. Sarjan jälkeen olimme joko valmiiksi oikeassa laukassa tai sitten korjasin sen ravin kautta. Seiskan ja kasin kaareva linja meni ihan hyvin samoin kuin radan päättänyt ysin ja kympin suora linja. Nyt neljä askelta meni sille paljon sujuvammin ja ennen kaikkea helpommin.

Ratamme oli siinä, ja se sujui hieman vaihtelevasti. Tänään ponnistuspaikat olivat aika pitkälti hukassa eli laukka ei tainnut pyöriä riittävän sujuvasti. Sain myös enemmän varmistella Akun hyppäämistä etenkin, kun se kerran pääsi livahtamaan esteen ohi. Tänään emme siis menneet ihan automaattiasetuksilla, mutta oli ihan hyvä tässä vaiheessa herätä ja tajuta, ettei Akukaan välttämättä joka kerta mene ihan itsestään. Vaan kyllä se sitten taas menee, kun kuskikin suunnilleen tietää, mitä on tekemässä. Hauska kaveri Aku kuitenkin on. Jännä nähdä, miten ensimmäiset yhteiset estekisamme sunnuntaina menevät.