Lauantaina lähdimme Tallinmäen maastoon Kaisan kanssa. Otimme Jetin kanssa vetovastuun, ja pääsimme samoilemaan sumussa, vaan eipä se menoa haitannut. Jetti oli alusta asti vähän tarkempana. Liekö sumu ja pieni maastotauko sitten saaneet sen vähän pälyilevämmäksi, vaan olipa siinä hyväkin puoli. Jetti kun oli vähän reippaampi kuin yleensä.
Kävimme muutoin tutun lenkin, mutta samoilimme ottamaan ensimmäisen laukkapätkän niin sanotulle laukkabaanalle. Ratsumme eivät tosin siitä kierroksia ottaneet, vaan laukkasivat sangen rauhallisesti. Vastaan tuli myös ravuri, jonka ajaksi otimme käyntiin. Sen kohtaamisen jälkeen laukka lähtikin rullaamaan vähän paremmin. Tämän jälkeen käppäilimme ja kävimme vielä tutun ravilenkin. Sitten otimmekin toisen laukkapätkän, joka sujui niin hyvin! Jetti lähti laukkaamaan heti alusta asti paremmin ja mikä parasta, se kuunteli kaikki pyyntöni. Sain otettua sen nätisti raviin ja vaihdettua laukan sekä hidastettua laukkaa hetkellisesti ihan älyttömän helposti. Jetti myös lähti isompaan laukkaan ihan tuosta noin vain, kun sen antoi mennä. Jonkinlaisen pienen ilosivuaskelpompunkin se tarjosi, vaan olin niin fiiliksissä, etten antanut sen haitata. Hitsit, että tämä laukkaosuus meni hyvin ja tuntui todella kivalta!
Loppumatkan menimme valtaosin käynnissä. Otimme lyhyehkön ravipätkän tiellä, kunnes taas sujahdimme metsäpolulle. Tallille sai palata tavallista paremmallakin mielellä. Jetti oli niin kiva tänään! Ihanaa, kun pääsee menemään rennosti ja silti edeten. Kyllä se vain tuo maastoilu tekee hyvää, niin kuskille kuin ratsulle.
