Keskiviikon tunnille sain toisen kerran putkeen Hessun, mikäpä siinä. Ratsukoita tunnilla oli kahdeksan, ja pääsimme tahkoamaan niin käyntiväistöjä kuin puomeja. Käyntiväistöt teimme pitkälle sivulle etuosan uralla pitäen. Väistön jälkeen suoristettiin ja siirryttiin ensin raviin. Siinä pyöräytimme kahden minikavaletin yli pääty-ympyrän, jatkoimme neljän puomin suoran linjan sekä pyöräytimme vielä toisen pääty-ympyrän yksittäisen puomin yli. Tulimme ravissa tehdyn osuuden myös laukassa.
Käyntiväistöissä ongelmana oli Hessun hyytyminen ja pullahtaminen väistön vastakkaiselta puolelta. Lopulta tajusin alkaa ajatella liikettä hieman avotaivutusmaisesti, jolloin sain otetta myös väistön vastakkaiseen puoleen. Tahtipulmaa en saanut korjattua, mutta pullahtamisen minimoiminen ilahdutti kuitenkin. Väistöt vasemmalle tuntuivat tänään helpommilta kuin väistöt oikealle. Ehdin jopa välillä miettiä omaa istuntaani, kunhan se ensin oli kiertynyt selvästi mutkalle. Mutta sainpahan tehtyä siihenkin vähän muutoksia, mikä varmasti helpotti Hessun elämää.
Ravipuomit sujuivat arvattavasti eli hieman hiippaillen. Yritin saada Hessua hereille ja tahdikkaammaksi, vaan menomme oli sangen epätasaista. Hessu oli pitkä puikula enkä saanut sitä juuri kerittyä lyhyemmäksi. Sen moottori pitäisi saada ensin kunnolla käyntiin ennen kuin lyhentämisestä voi oikeastaan edes haaveilla. Kun moottori ei käynnistynyt, sai toiveet hevosen pienestäkin lyhentymisestä unohtaa sitä myöten. Tajusin kuitenkin yrittää rentoutua aina, kun Hessu vähänkin liikkui itse. Sinällään saimme tultua ainakin suoraa puomilinjaa ihan kohtuullisesti. Ympyröillä vauhdin katoaminen näkyi ja tuntui eniten yhdessä sen kanssa, etteivät ulkopuolen apuni olleet ihan terävimmillään.
Laukassa minikavalettien väliin pistettiin ensin kaksi askelta, sitten kolme. Suoralla puomilinjalla laukkaa piti taas saada lyhennettyä niin, että väleihin meni aina yksi askel. Kuten arvata saattaa, meille molemmat tehtävät tuottivat pulmia. Aluksi en meinannut saada Hessua venyttämään minikavalettien väliä kahdella askeleella, vaan se joko pudotti raville tai survoi kolmea. Kun taas sain sen onnistumaan, oli paluu kolmeen askeleeseen muka vaikeaa. Tietä sai suurentaa selvästi ennen kuin sain taas kolme askelta survottua väliin. Puomilinja oli myös kinkkinen. Koska Hessun moottori ei ollut käynnissä, ei hevosen lyhentämisestä tullut oikein mitään. Jäin pitelemään liikaa ohjalla ja unohdin useimmiten pohkeet matkasta, jolloin esitimme linjalle mielenkiintoisia rämpimisiä. Muutaman kerran sain Hessun hitusen lyhenemään, jolloin saimme pistettyä puomilinjan väleihin ne toivotut askeleet kohtalaisesti. Meno ei kuitenkaan ollut kovin rentoa ja jäin varmistelemaan liikaa, mikä teki etenemisestä hieman tönkköä.
Loppuraveissa yritin vielä keräillä Hessua lyhyemmäksi ja pontevammaksi. Sinällään se liikkui ihan ok, mutta en vieläkään valaistunut siinä, miten sitä keritään kasaan. Jospa vielä pääsisin siitä kärryille, sillä sitä kautta Hessun liikkuminenkin varmasti paranee. Toistaiseksi se on vielä mysteeri, vaan eipähän tule liian helppoja tunteja. Vaikka joskus kyllä kaipaisin niitäkin sen kanssa.
