Keskiviikon tuplahevostelut alkoivat Tallinmäen puomi- ja kavalettitunnilla Jetin kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Satuin ottamaan tarhasta mukaani Käikyn, sillä kenttä oli taas ruunalle hurjan jännä paikka. Etenkin se toinen pääty, joka on pelotellut Jettiä sinnikkäästi jo useamman viikon putkeen. Tai lähinnä sen kyttäilyt siellä ovat iskostuneet minulle mieleen, jolloin töllötän sitä vähintään yhtä aktiivisesti kuin Jetti. Pata, kattila ja niin edelleen.
Tunnilla pääsimme tahkoamaan alkuverryttelyn jälkeen puomeja. Tulimme kolmikaarista kiemurauraa niin ravissa kuin laukassa siten, että keskikaaren molemmissa suoristuskohdissa oli puomit. Tehtävällä olennaista oli päästä tulemaan suoristuskohta oikeasti suoraan eikä hätäillä ja lähteä valumaan uuteen suuntaan liian aikaisin. Ravissa tehtävä sujui ihan hyvin, kunhan nappasin Jetin oikean puolen haltuun. Se kun pyrki valumaan oikealle oikeastaan suunnasta riippumatta. Vaan kun sen puolen sai haltuun, sujui kiemuraura ihan hyvin.
Laukassa hurautimme puomeilta aina yhden kierroksen myötälaukassa niiden ympäri, kunnes tulimme puomeille uudelleen ja vaihdoimme niillä laukan ja suunnan. Sitten taas pyöräytimme myötälaukassa ympyrän, kunnes toisilla puomeilla teimme taas laukanvaihdon ja suunnanmuutoksen. Puomit sujuivat ihan ok, mutta vaihdot tahtoivat tulla aina niiden jälkeen, ei niiden aikana. Positiivista oli kuitenkin se, että sain tehtyä vaihdot kohtuullisen asiallisesti ilman, että horjahdimme Jetin kanssa nopeasti uuteen suuntaan. Toistojen myötä sain myös parit vaihdot jo puomien aikana, mikä oli kiva juttu. Tehtävä oli oikein mielenkiintoinen. Puomeille sattumisen lisäksi laukka piti pitää sellaisena, että laukanvaihto saattoi onnistua siitä helposti. Ei voinut siis kaahailla saati madella, vaan piti löytää oikeanlainen, napakka laukka. Jetin kyttäily auttoi siinä mielessä hieman, että ainakin kentän toisesta päästä pääsimme aina hyvällä energialla eteenpäin.
Seuraavaksi hurauttelimme kahden kavaletin suoraa linjaa, joka oli noin 17,5 metriä. Askeleita pistimme väliin viisi ja neljä. Vasemmassa kierroksessa Jetti otti pieniä kiihdytyksiä pelottavan päädyn takia, vaan ihmeellisesti sain oltua itse hätäilemättä ja pidettyä toivotut askelmäärät. Oikeassa laukassa elämä olikin kavaleteilla helpompaa, kun taas niiden jälkeen olimme mörköpäädyssä, ja Jetin piti jännittyä ja kyttäillä. Onneksi kavalettilinja oli sen verran kaukana päädystä, ettei mörköpääty päässyt sotkemaan sitä enempää.
Lopuksi treenailimme vielä kääntämistä ja vaihtoja kavaleteilla tullen niille niin täys- kuin vastakaartojen avulla. Laukanvaihdot vasemmasta oikeaan eivät ottaneet onnistuakseen kavaleteilla, mutta sain sentään korjattua niitä välillä pois niiden jälkeen. Vaihdot oikeasta vasempaan onneksi onnistuivat ihan kivasti. Hyvää tehtävässä oli se, että Jetti kyllä kääntyi helposti. Välillä jopa itsenäisesti liian tiukasti, kun olimme jälleen ruunan mielestä liian lähellä mörköpäätyä. Vaan eipähän otettu turhia askeleita. Muutenkin Jetin laukka pysyi kivan lyhyenä, jolloin nopeammat käännökset oli helppo tehdä. Jetti onkin kokoisekseen aika näppärä kääntymään, kunhan sen saisi pysymään sekä lyhyenä että terävänä.
Kaiken kaikkiaan (ja Jetin kyttäilyt pois lukien) tunti oli mukava. Puomi- ja kavalettitehtävät ovat aina kivoja, sillä keskityn niihin paremmin kuin esimerkiksi pelkkään kouluvääntöön. Vaihtojen harjoittelu on minulle aina tarpeen, laukansäätelystä nyt puhumattakaan. Toivottavasti menemme pian toistekin esimerkiksi puomeilla varustettua kolmikaarista kiemurauraa. Sen verran hyvällä tapaa haastava tehtävä se oli.
