Torstaina oli vuorossa Pian estetunti. Ratsunani toimi Aku Jetin ollessa levossa toivottavasti nopeasti ohi menevän ontumisen takia. Jaoimme tunnin tällä kertaa Kaisan kanssa kahdestaan, joten saimme paiskia mukavasti hommia. Tunnilla pääsimme yhdistelemään niin puomeja kuin esteitä.
Alkuverryttelyssä tulimme kahta erillistä kolmen puomin sarjaa kaarevalla tiellä. Puomit piti päästä tasaisessa, hieman lyhyemmässä askeleessa. Tulimme tehtävää ensin ravissa. Se sujui ihan ok, kunhan sain Akun malttamaan puomeilla ja enemmänkin venyttämään askelta kuin tiivistämään tahtia. Laukassa sitten saimmekin tehdä paljon enemmän. Väliin laitoimme seitsemää ja kahdeksaa askelta. Jotenkin en saanut otetta laukasta enkä tuntenut, oliko se puomeille tultaessa sopivaa. Niinpä rämmimme melkoisesti yleensä siksi, että tulimme puomeille liian kiireisesti. Pidätteet eivät menneet ihan oikeaoppisesti läpi, joten puomeille jäi vielä säädettävää sen sijaan, että olisin päässyt menemään ne rennommin. Tehtävä oli sangen opettavainen ja paljasti hyvin, säilyikö laukka tasaisena vai ei. Hyvä vinkki puomien välin ratsastamiseen oli se, että vaikutti laukkaan heti ensimmäisten puomien jälkeen ja sitten rentoutui toisia puomeja kohti. Tämä edellytti sen, että pyynnöt menivät oikeasti läpi.
Sitten yhdistelimme näiden puomien lisäksi esteitä mukaan. Tulimme ensin puomit vasemmassa laukassa. Niiden jälkeen jatkoimme ensimmäiselle lävistäjäesteelle, jossa oli puomeilla ohjattu oikea linja. Siitä nappasimme oikean laukan ja ylitimme ensimmäisen puomirykelmän. Siitä taas jatkoimme toiselle lävistäjäesteelle, jolla nappasimme vasemman laukan ja tulimme toisena olleet puomit perään. Muokkasimme tehtävää vielä siten, että tulimme nämä kaikki sekä lisäsimme vielä mukaan ensimmäisen lävistäjäesteen sekä siitä kolmen puomin, askeleen ja pystyn tehtävälle. Tasaisuuden puute oli näilläkin tehtävillä isoin ongelma. Lisäksi en saanut hyvää tietä vasemman laukan lävistäjäpystylle, vaan joko käänsin liian aikaisin tai liian myöhään. Keilasimmepa kertaalleen oikean puolen tolpat mukaan jalallani, kun ylitimme esteen niin reunaa hipoen. Oli kyllä hassua, miten vaikeaa olikin ratsastaa sekä puomeja että esteitä samalla tehtävällä. Mutta ihanan opettavaista! Tämä tehtävä paljastikin hyvin sen, kuinka paljon nopeampi saisin olla reagoimassa tuleviin tehtäviin. Nyt jäin ehkä vähän siihen uskoon, ettei minun tarvitsisi tehdä mitään. Väärin. Erityisesti puomit olisin saanut ratsastaa tarkemmin rauhallisemmalla laukalla, kun taas esteet enemmän sujuen. Sitten kaiken lisäksi esteen ja puomien kaarevalla tiellä olisin taas saanut nopeasti hakea laukkaa hieman kiinni. Toistojen myötä saimme loppuun ihan asiallisen suorituksen, johon oli hyvä lopettaa tunnin antoisat treenit.
Hitsit, tällaiset tehtävät ovat kyllä ihanan kamalia ja niin opettavaisia. Eipähän pääse noin vain hurruuttelemaan, vaan joutuu oikeasti tekemään hommiakin. Tässä samalla saa vähän vihiä siitä, miltä hevosen pitäisi tuntua, jotta sitä voi ratsastaa nopeasti joko eteen tai ottaa vähän kiinni. Akun kanssa näitä oli ilo treenata, sillä se on mukavan reipas menijä eikä mieti kahta kertaa, mennäkö eteenpäin vai ajatellako vielä asiaa kolmannen kerran. Akun kanssa saan kuitenkin varoa sitä, etten turhia patistele sitä, kun se menee valmiiksikin jo ihan mukavasti. Sen sijaan saan opetella ratsastamaan sitä myös vähän rauhallisemmassa tahdissa ja hakemaan laukkaan myös lyhyyttä.
