Perjantaina oli vuorossa Artsin koulutunti, jonka menin myös tuuraavalla hevosella. Ratsukseni valikoitui Hilima, jolla olenkin kerran aikaisemmin Artsin tunnilla ollut. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme treenaamaan niin pohkeenväistöjä kuin nelikaarista kiemurauraa ravin ja laukan kanssa tehtynä. Alkuverryttelyssä ehdin hurautella kaikki askellajit nopeasti läpi. Hilima oli oma reipas itsensä niin kuin aina. Odotin tuntia hieman jännittäen, sillä koulupuolella emme Hiliman kanssa ole päässeet vielä niin hyvin juttuun.
Hyppäsimmekin heti tehtävien kimppuun ja aloitimme ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä lävistäjää pitkin. Hiliman kanssa sain keskittyä siihen, ettei se kipittänyt jännittyneesti, vaan malttoi hidastaa reilusti. Vasta sen jälkeen saatoin ajatella väistöaskelia. Hiliman ravia sai hidastuttaa melkoisesti ennen kuin se malttoi rentoutua. Väistöapuni saivat sen pääosin jännittymään, mutta yleensä lävistäjien loppupuolelle saimme asiallisempia askeleita molempien ymmärrettyä toisiaan. Opettaja hoksautti olemaan kädellä mahdollisimman nopea myötäämään ja varoa jäämistä pitelemään kädellä. Huomasinkin, kuinka jätin käteni paikoilleen odottaen, että Hilima mukautuisi sen perusteella. Tämä kikkapa ei toiminut, vaan se sai Hiliman jännittymään vain lisää. Niinpä sain alkaa väistön ohella treenata omaa kättäni. Pyyntö ja hellitys -mantraa sainkin toistella melkoisesti, mutta onneksi joitain pilkahduksia onnistumisesta mahtui mukaan. Varsinaiset väistöt sanoisin meidän tehneen aika vaatimattomasti, sen verran puuhaa oli etenemisen ja rentouden hallitsemisessa.
Nelikaarisen kiemurauran tulimme ravin ja laukan yhdistelmänä. Ensimmäisen kaaren tulimme ravissa ja suoristuskohdassa lyhensimme ravia laukannostoa varten. Toisen kaaren laukkasimme ja suoristuksessa siirryimme raviin ja taas samalla tavalla uudelleen. Eli kiemurauralle mahtui kaksi laukkaosuutta. Me tosin Hiliman kanssa saimme tehdä laukannostot käynnistä, sillä meillä jäi muuten vähän kipittäminen päälle. Laukkaosuuksien jälkeen saimme myös aina nollailla tilannetta, jotta pääsimme taas tehtävälle vähän rauhallisemmin mielin. Laukannostoissa sain miettiä Hiliman suoruutta sekä pyrkiä jatkamaan aina vähän aikaa suoraan heti nostosta kääntymisen sijasta. Muutamat laukat Hilima nostikin tosi näppärästi, jolloin sain myös ohjattua sitä aika asiallisesti. Siirtymiset laukasta raviin olivatkin aika venyviä, ja niiden jälkeen sain rauhoitella menoa taas hyvän tovin. Mutta loppujen lopuksi pääsimme aina jatkamaan kiemurauran loppuun, vaikka se vaatikin välillä ylimääräisiä voltteja ja käyntihetkiä. Positiivista tunnin laukkaosuuksissa oli se, että myös oikea laukka sujui aika kohtuullisesti ilman kummempia kaatumisia sisälle. En tiedä, mikä oli muuttunut, mutta onneksi oli näin. Muissakin asioissa oli sen verran puuhaa, etten kaivannut enempää pulmia ratkottavaksi.
Loppuravit menivätkin aika mukavasti. Hilima rentoutui ja malttoi hienosti, jolloin se oli varsin mukava. Muistin vielä tässäkin vaiheessa olla jämähtämättä käsistäni, mikä varmasti auttoi. Hiliman kanssa saan keskittyä niin paljon enemmän kaikkeen muuhun paitsi sen ratsastamiseen eteen. Rentous on varmasti avain moneen pulmaan, joten sitä täytyy miettiä jatkossakin. Artsin tunti Hilimankin kanssa oli siis hyödyllinen, vaikka jäimmekin enemmän painimaan perusasioiden kanssa kuin viilaamaan yksityiskohtia. Vaan tulipahan mietittyä taas erilaisia asioita kuin esimerkiksi Jetin kanssa. Vaihtelu tekee kuitenkin ihan hyvää, vaikka sitä silloin joutuisikin vähän vieraammille vesille.
